perjantai 23. elokuuta 2019

Ensikäynti hormonipolilla

Tänään oli mun ensimmäinen käynti hormonipolilla, ja ajattelin nyt ihan tuoreeltaan tulla kertomaan miten käynti meni ja mitä siellä tehtiin. Mä tosiaan suuntasin Taysiin, koska pyysin itse lähetteen sinne. Taustalla tässä oli se, että olin kuullut, että bmi-rajojen suhteen ei olla Tampereella yhtä tiukkoja kuin Helsingissä. En tiedä onko se totta, mutta mulla kaikki ainakin sujui Taysissa erittäin hyvin ja olen iloinen että päädyin sinne! 

Sain kesäkuussa postissa kutsukirjeen hormonipolille, sen mukana saapui esitietolomake, ohjeita paikalle saapumiseen, labralähetteet sekä allekirjoitettava hoitosuostumus, joka siis allekirjoitettiin vasta hormonipolilla lääkärin kanssa. Odotin aikaa tosi paljon koko kesän, ja nyt ehkä viimeisen viikon oon vaan jännittänyt sitä aivan äärettömän paljon. Jännitys oli samaa luokkaa kuin silloin ennen kevään hoitoneuvottelua, ellei jopa pahempaa, enkä mä juurikaan nukkunut viime yönä. Junassa matkalla Tampereelle tuntui, että mun sydän varmaan pettää kohta kun jännittää niin älyttömän paljon. 


Hormonipolille saavuttuani istuin aulaan odottamaan omaa vuoroani. Olin tosi ajoissa, ja ensin mut kutsuttiin kansliaan varmistamaan, että heillä on mulle oikeat yhteystiedot. Sen jälkeen jatkoin odottelua, ja tuntui että sydän hyppäsi kurkkuun joka kerta kun joku muu kutsuttiin johonkin huoneeseen. Lopulta oli mun vuoro. Tapasin ihan ensiksi siis lääkäriä. 

Mua pelotti etukäteen mitä kaikkia tutkimuksia mulle tehtäisiin. Olin juonut matkalla ihan älyttömän paljon vettä, jotta kohdun ja munasarjojen ultraaminen onnistuisi varmasti vatsan päältä. On ihan kauheaa, kun moni kohta omassa kehossa aiheuttaa hirveää dysforiaa, eikä tiedä mitä vaatekappaleita pitää riisua ja mitä kaikkea on tiedossa. Samalla oli sellainen olo, että teen ihan mitä tahansa jotta vain saan ne testot. 


Lääkäri oli tosi mukava. Ensin käytiin läpi mun täyttämä esitietolomake ja siinä kysyttyjä perustietoja (ikä, pituus, paino, suvussa esiintyviä sairauksia, päihteidenkäyttöä, kuukautisiin liittyviä asioita...). Sen jälkeen käytiin läpi mun labratulokset, mikä oli mun mielestä jotenkin erityisen mielenkiintoista. Kaikki oli kunnossa, mistä olin kyllä tosi helpottunut. Eihän mulla mitään terveysongelmia olekaan ollut, mutta jotenkin silti pelkäsin mitä labroista voisi löytyä kun niitä ei ole ikinä ihmeemmin tarvinnut tutkia. Kiva siis ylipäätäänkin tietää että kaikki on suurin piirtein kunnossa. 

Tämän jälkeen mitattiin verenpaine. Jännitän aina verenpaineen mittaamista hirveästi, minkä lisäksi olin nyt muutenkin jännittänyt lääkärin vastaanottoa jo monta päivää putkeen. Verenpaineet huiteli ties missä, ne mitattiin kaksi kertaa, eikä toisella kerralla juuri tapahtunut parannusta. Lääkäri kyllä ymmärsi että tilanne oli mulle jännittävä, pulssikin oli paljon koholla. 

Tämän jälkeen lääkäri pyysi mua riisumaan paidan ja binderin, mikä luonnollisestikin oli mun mielestä melko kurjaa, ja kuunteli keuhkot sekä sydämen ja tunnusteli rintakehän sekä imusolmukkeet. Lisäksi ultrattiin kohtu ja munasarjat vatsan päältä. Tuntui tosi oudolta nähdä ne siinä ruudulla. 

Lopuksi juteltiin vielä testojen vaikutuksesta kehoon, muutoksista joita mä toivon ja muutoksista jotka mahdollisesti on vähän vähemmän toivottuja (näitä mulle on erityisesti kaljuuntuminen ja akne, mutta jos ne nyt kohdalle sattuu niin eipä sille mitään mahda). Lääkäri kysyi multa myös lasten hankkimisesta. Keskusteltiin aiheesta vähän enemmänkin kun sanoin, että kyllä mä joskus haluaisin lapsia. Tuli jotenkin tosi hyvä mieli siitä, että asiasta pystyi puhumaan tosi asiallisesti ja normaalisti ja että mut jotenkin otettiin vakavasti. Koin tulleeni ymmärretyksi ja kuulluksi tässäkin asiassa, joka ei kuitenkaan välttämättä ole mun kohdalla ihan yksinkertainen tai yksiselitteinen. Palaan ehkä joskus tänne bloginkin puolelle kirjoittamaan aiheesta enemmän. 

Kaiken tämän jälkeen lääkäri sitten kirjoitti mulle testoreseptin. Hän sanoi, että geelillä mielellään aloitellaan ja kysyi, onko mulle väliä kirjoittaako hän Testogeliä vai Tostrania. Käytännössä näillä ei taida olla eroa kovin paljoa muuten kuin pakkauksen kannalta. Testogel tulee yksittäisissä annospusseissa (yksi pussi = yksi annos), ja Tostran sitten puolestaan pumppupullossa joka riittää kerrallaan noin kuukaudeksi. Tostran tuntui mun mielestä siksi järkevämmältä, Testogelistä voisi syntyä aika paljon roskaa, ja lääkäri sitten kirjoittikin mulle reseptin Tostraniin. 

Yksi asia, jota jännitin hirveästi ennen hormonipolille menemistä oli mun paino. Tiedän, että mun bmi on melko korkea verrattuna siihen mitä pidetään normaalipainona, ja välillä oon kuullut juttua, että paino voisi vaikuttaa myös hormonien aloitukseen. Tästä mainittiin mulle jo ensimmäisillä transpolikäynneillä, ja se on siitä lähtien jollakin tasolla ollut mielen päällä. Lääkäri kuitenkin oli lähinnä kannustava sen suhteen, että oon saanut jo painoa tippumaan, eikä syyllistänyt mua millään tavalla siitä minkä kokoinen olen. Paino ei myöskään mulla vaikuttanut millään tavalla testojen aloittamiseen. Pelkäsin siis aivan turhaan. 

Hormonipolin käytävän varrelta löytyi sateenkaari- ja translippu. Myös lääkärillä ja hoitajalla oli molemmilla nimilapussaan sateenkaaripinssi. Pienillä asioilla voi olla tosi iso ja turvallisuutta luova merkitys. 
Lääkäriltä lähdettyäni suuntasin taas aulaan odottamaan ja siitä pian käymään vielä hoitajan luona. Hänen kanssaan sovittiin uutta aikaa helmikuulle, hän kirjoitteli lähetteen labroihin jo valmiiksi (siis sinne helmikuulle tosiaan) ja lisäksi käytiin yhdessä läpi miten Tostranin käyttö ja annostelu toimii. Lääkäri oli myös pyytänyt hoitajaa ottamaan mun verenpaineen vielä uudelleen, koska se huiteli niin korkealla silloin aluksi. Nyt saatiin kyllä sitten jo huomattavasti paremmat tulokset kun jännitys oli laskenut. Myös hoitaja oli tosi mukava ja juteltiin monenlaista käynnin aikana. 

Kaiken kaikkiaan koko hormonipolivisiitistä jäi siis erittäin positiivinen ja hyvä mieli. Pääasiassa nyt tietysti ehkä siksi että sain vihdoin aloittaa testot, mutta koen, että henkilökunta jota mä kohtasin oli aivan ihanaa, mut kohdattiin hyvin sekä kunnioittavasti ja mut nähtiin sellaisena kuin olen. Taisin siis pelätä käyntiä vähän turhaan, vaikka eihän tuollaisille peloille ja jännityksille itse oikein mitään kuitenkaan voi. 

2 kommenttia:

  1. Hieno kuulla, että käynti oli noin positiivinen! Jotenkin herkisti tuo, että siellä oli sateenkaari- ja translippu, ja henkilökunnalla sateenkaaripinssejä. Lääkäreissä kun näyttää olevan niitäkin, jotka ei ihan täysillä tue... Satutko muuten tietämään, tai oliko puhetta, voiko tuota geeliä käyttää atooppiselle iholle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli kyllä tosi ihanaa ja sensitiivistä henkilökuntaa kaikki ketä mä kohtasin ja käynnistä jäi tosi hyvä mieli. Mulla ei itsellä ole mitään iho-ongelmia, niin ei tästä sen enempää puhuttu, mutta geeli kyllä kuivattaa ihoa, ja hyvin yleiseksi haittavaikutukseksi on mainittu myös erilaiset ihoreaktiot. Lääkäri suositteli että käyttää kosteusvoidetta jos iho menee kuivaksi tai muuten huonoon kuntoon, ja tämän takia geeliä myös levitetään joka toinen päivä sisäreisiin ja joka toinen päivä alavatsaan. En siis osaa sanoa onko tämä suoraan este geelin käyttämiselle jos on atooppinen iho, mutta tosiaan iho-oireet on yleisiä ihan kaikkien keskuudessa.

      Poista