Kävin tosiaan torstaina hormonipolin seurantakäynnillä puolen vuoden testoillaolon kunniaksi. En kuitenkaan jotenkin heti silloin osannut, jaksanut tai ehkä kyennytkään kirjoittamaan tuosta käynnistä tänne blogiin, koska en oikein tiennyt mitä olisin tullut kertomaan.
Mun hormonipolihan on Taysissa omasta toiveestani, ja suuntasin siis torstaiaamuna kohti Tamperetta. Mulla oli tosi hyvä fiilis käynnistä etukäteen vaikka vähän jännittikin (koska oon aika kova jännittämään kaikkea), mutta kun viimeksikin meni niin kivasti ja lähdin niin hyvillä fiiliksillä kotiin, niin ajattelin että ehkä nyt menisi taas mukavasti.
Käynti itsessään oli hyvin simppeli ja lyhyt. Tapasin lääkäriä, ja hän kysyi saako kätilöopiskelija olla mun käynnillä mukana. Keskusteltiin testojen vaikutuksista ja siitä olenko tyytyväinen, katsottiin läpi veriarvoja (eniten kiinnosti testoarvo, se oli 12,9 tällä hetkellä) ja keskusteliin muuten mun voinnista. Mä ehkä jätän kuitenkin tästä käynnistä kirjoittamisen tähän, sillä mä lähdin tuolta sairaalalta aika pahoilla mielin tällä kertaa, mutta en halua tässä avata sen enempää miksi. Koin kuitenkin, että mua ei kohdattu kovin sensitiivisesti moneenkaan asiaan liittyen. En oo vielä oikein osannut käsitellä itskekään sitä mitä koin ja mikä musta tuntui kaikista pahimmalta, joten en lähde tekemään tuota käsittelytyötä nyt myöskään täällä blogin puolella.
Lääkärikäynnin jälkeen tapasin vielä sairaanhoitajaa, hän kertoi mulle mun uudesta lääkityksestä ja sen aloitusaikataulusta, ja lisäksi mittasi vielä mun verenpaineen kun siellä lääkärin luona olin jännittänyt niin kovasti että verenpaineet huiteli ties missä. Hoitaja oli tosi ihana ja mukava.
Mutta siis ehdottomasti paras asia tuossa käynnissä oli se, että mun testovalmiste vaihdettiin Tostranista Nebidoon. Käytännössä tämä tarkoittaa siis siitä, että ei enää geeliä mulle! Oon siitä niin onnellinen. Tostran oli siis geelimuotoinen testosteronivalmiste, jolla aloitin testot, ja se määrättiin mulle silloin elokuussa. Annosta nostettiin vähitellen, ja ylläpitoannos oli mun kohdalla viisi annosta päivässä. Muutoksia Tostranilla lähti tosi hyvin tulemaan, kuten on huomattu, ja olin oikein tyytyväinen sen vaikutuksiin. Halusin kuitenkin vaihtaa valmistetta, koska geelin levittely joka aamu oli melkoisen työlästä, ja vaati aikatauluttamista.
Geelin levitys suositeltiin ajoittamaan aamuun, ja koin sen itse kyllä kätevimmäksi myös. Herättyäni levittelin siis geelit jalkoihin, jos halusin käydä aamulla suihkussa niin se piti toki tehdä ennen geelailua. Odottelin yleensä geelin kuivumista noin puoli tuntia, mikä aiheutti sen, että piti herätä aamulla aikaisemmin jos olin lähdössä johonkin. Toki siis geelin kuivumisen aikana saatoin esim. pestä hampaat, laittaa hiukset sekä tehdä ja syödä aamupalaa, joten ei se nyt hukkaanheitettyä aikaa ollut, joskin vaati aina varomista ettei koirat osu geelattuun kohtaan tai ettei itse osu esim. sohvaan tai pöytäliinaan tai koske omiin jalkoihinsa. Asun edelleen kämppisten kanssa (vaikka seurustelenkin toisen mun kämmpiksistä kanssa), ja siksi aina välillä mietin että onko kaikille ihan mukavaa jos pyörin täällä ilman housuja. Tostranin levittämisen jälkeen piti olla noin neljä tuntia käymättä suihkussa, harrastamatta hikiliikuntaa eikä saanut olla ihokontaktissa levityskohdasta toisiin ihmisiin tai eläimiin, varsinkaan naisiin tai lapsiin. Reissatessakin Tostran oli vähän epäkätevä, koska geelipullo piti avaamisen jälkeen aina säilyttää pystyasennossa. Ratkaisin asian niin, että laitoin pullon repun sivutaskuun ja pidin huolta, että reppu esim. junassa pysyi koko ajan pystyasennossa. Testosteronigeeliä saa kyllä myös yksittäisissä annospusseissa, mutta mä päädyin ottamaan Tostranin, koska niistä yksittäisistä pusseista tulisi niin hirveä määrä roskaa.
Joka tapauksessa, geelillä oli kyllä hyvä aloittaa testojen käyttö, koska sen levittäminen oli helppoa eikä yhtään pelottavaa. Annosta oli helppo säädellä, ja testot tosiaan aloitettiin pienemmällä annoksella, joka sitten pikkuhiljaa nostettiin tähän ylläpitoannokseen. Tällä tavalla pystyttiin varmistumaan esim. siitä etten saa mitään allergista reaktiota testolle, tai siis jos olisin saanut, niin muhun ei olisi heti tuikattu useamman viikon annosta testosteronia.
Uusi lääke on tosiaan nimeltään Nebido, ja kuten tuosta ylläolevasta kuvastakin näkyy, niin se annetaan pistoksena. Testoja aloittaessani mulla oli fiilis, että haluaisin olla geelillä vaikka kuinka kauan, että lihakseen pistäminen tuntuu ihan liian pelottavalta ajatukselta. Mutta nyt kun tätä geelailua on takana puoli vuotta, niin Nebidolle siirtyminen tuntuu ihan älyttömän helpottavalta ja ihanalta ajatukselta. Vaikka pistäminen ei varmaan mitään herkkua olekaan, niin käytännössä se viitisen minuuttia pistämistä verrattuna tuohon jokapäiväiseen puolen tunnin geelinkuivaussessioon ja lisänä vielä neljän tunnin varoaikaan sekä suihkujen ym. aikatauluttamiseen verrattuna uskon, että se todellakin on sen arvoista.
Nebido aloitetaan mulla niin, että kaksi ensimmäistä pistoväliä ovat kahdeksan viikkoa, ja sen jälkeen otan yhteyttä polille, he laittavat labralähetteen tulemaan, ja tuon kolmannen pistoksen jälkeen odotan kaksitoista viikkoa, minkä jälkeen käyn ensin labroissa ja sitten pistättämässä Nebidon. Sen jälkeen veriarvojen pohjalta yritetään löytää mulle mahdollisimman optimaalinen pistoväli, se vaihtelee ihmisestä riippuen useilla viikoillakin. Yleisin taitaa kuitenkin olla jotain 10-15 viikon väliltä käsittääkseni.
Mä soitin heti silloin torstaina mun terveyskeskukseen piikkiajan varaamista varten, koska netin ajanvarauskalenteri näytti, ettei vapaita aikoja olisi enää ennen tyyliin huhtikuuta. En halunnut odottaa niin kauaa, ja multa loppuu Tostrankin kohta, ja sainkin heti huomiselle ajan ensimmäistä Nebidopistosta varten! Mua jännittää ihan hirveästi, mutta oon yrittänyt siirtää ajatuksia muualle, ja nyt voin onneksi jo ajatella, että kahdentoista tunnin päästä pistäminen on takana päin, eikä mun tarvitse huolehtia testoista seuraavaan kahteen kuukauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti