keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Mastektomialähete

Kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää, mä sain tänään vihdoin lähetteen mastektomiaan! Alun perin ajattelin, etten tulisi erikseen kertomaan sitä tänne, mutta se tuntui jotenkin niin tärkeältä, että halusin jakaa sen täällä erikseen.

Mastektomialähetteen saamisen kunniaksi Samuel oli ostanut mulle mehiruusukkeen. Oon halunnut tällaista mehiruusuketta jo vaikka kuinka kauan, ja huokaillut Plantagenin ohi kulkiessani syvään (ja se tapahtuu melko usein, koska meidän bussit lähtee kotiin Helsingin keskustasta aika läheltä Plantagenia, joten kävelen siitä tosi usein ohi). Oon kuluneiden vuosien aikana onnistunut tappamaan (häpeällisen) monta tämänkaltaista mehiruusuketta, mutta ilahduin tästä aivan valtavasti ja toivon, että osaan hoitaa ja vaalia tätä yksilöä.


Olen ihan äärimmäisen onnellinen mastektomialähetteestä. Samalla toivon, että kuten tämän mehiruusukkeen, onnistun pitämään myös oman toivoni ja taistelutahtoni elossa. Mun mastektomialähetteen tehnyt lääkäri osasi nimittäin olla mahdottoman masentava, ja samassa lauseessa kuin hän ilmoitti tekevänsä lähetteen, ilmoitti hän myös, että se luultavasti tulee takaisin koska mun bmi on liian korkea.

Mietin monta hetkeä kirjoitanko tästä tänne, mutta mun mielestä tästä aiheesta on tärkeä puhua, joten mä kirjoitan. Mä olen tietoinen siitä, että lääkäreiden määritelmien mukaan olen ylipainoinen. Tiedän, että sitä pidetään esteenä mastektomialle. Toisaalta hakeuduin Taysiin juuri tästä syystä, siellä katsotaan enemmän ihmisen yleistä terveydentilaa ja vointia ja päätetään leikkaamisesta sitten. Mä itse koen ihan järjettömäksi sen, että lähtisin tästä nyt laihduttamaan, kun mulla itsellä ei ole ongelmaa mun painon tai koon kanssa, ja mä olen koko aikuisikäni ollut tämän kokoinen. On hyvin epätodennäköistä, että vaikka laihduttaisin jonkin verran leikkausta varten, se laihduttamani paino olisi pysyvä. Varsinkaan kun mun mielestä sen ei tarvitse olla.

Ymmärrän, miksi leikkauksissa on jonkinlaiset rajat sille, minkälaisessa kunnossa olevia ihmisiä ylipäätään turvallisesti voidaan leikata, tietenkin. Mutta sitä mä en ymmärrä, että ihmisiin sovelletaan teoriaa, jota ei ole alun perinkään tarkoitettu sovellettavaksi yksilöihin, eikä sitä teoriaa ja numeroita tuijotellessa kyetä ollenkaan katsomaan sitä ihmistä ja yksilön hyvinvointia sekä elämänlaadun huomattavaa paranemista.

Satun myös tietämään, että mun bmi ei ole niin korkea, etteikö mun kokoisia ihmisiä Taysissa jatkuvasti leikattaisi, ja siis etteikö mun kokoisille ihmisille tehtäisi nimenomaan mastektomioita siellä. Siksi tuntuu niin epäreilulta ja inhottavalta, että Helsingin transpolilla jatkuvasti hoetaan sitä, että mua ei tulla leikkaamaan, kun monia muitakin saman kokoisia perusterveitä ihmisiä leikataan. Mä en voi tietää miten asiat mun kohdalla menee, ja voihan olla että esimerkiksi esikäynnillä kirurgi toteaa ettei ole valmis mua leikkaamaan, mutta mun mielestä ei ole Helsingin transpolin hoitohenkilökunnan asia hokea mulle sitä, ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia, kun se ei edes pidä paikkaansa. Siitä tulee vaan paha olo, sillä tässä ollaan nyt jo mun mielestä aika kaukana siitä että kerrottaisiin faktoja ja mahdollisia esteitä leikkaukselle.

Lähetteestä olen joka tapauksessa tosi onnellinen, ja yritän säilyttää toiveikkuuteni ja hyvän fiilikseni kaikesta huolimatta!

Mulla on ollut myös tapana täällä jakaa melko yksityiskohtaisesti tietoa siitä, mitä milläkin esim. polikäynnillä on tapahtunut, jotta vaikkapa prosessiin lähtevät ihmiset voisivat saada jotakin osviittaa siitä mitä prosessi ja sen eri vaiheet pitävät sisällään. 

Tämänpäiväinen puhelu oli kuitenkin melko simppeli ja kesti alle kymmenen minuuttia. Mulla on nyt kolmas lääkäri transpolilla menossa, ensimmäinen oli mulla noin vuoden, ja nähtiin sinä aikana kolme kertaa (tutkimuskäynti ja kaksi hoitoneuvottelua), minkä jälkeen hän lopetti, sain uuden lääkärin jonka kanssa puhuin kerran puhelimessa (koska hän teki mulle lähetteen foniatriaan) ja nyt mulla ilmeisesti on taas uusi lääkäri, joskaan en ole varma puhuinko puhelimesa tänään edes mun oman lääkärin kanssa.

Nojoo, lääkäri kyseli multa oonko tyytyväinen hormonihoitoon, kertoi lyhyesti mikä on mastektomia (tyyliin että on eri tekniikoita, niistä päätetään kirurgin kanssa, korjausleikkaukset on mahdollisia jne, ei siis mulle mitään uutta) ja kyseli joitakin kysymyksiä joita ilmeisesti lähetteeseen piti kirjata. Näitä oli esimerkiksi tupakoiminen, paino ja arvio rintakehän koosta, en nyt muista oliko muuta. Hetki keskusteltiin myös siitä että haluan lähetteen Taysiin, ja selitin miksi (vaikka oikeasti mun ei kai edes olisi pakko), minkä seurauksena lääkäri sitten sanoi että lähete luultavasti tulee sieltäkin takaisin, koska bmi. Mutta no, lähete kuitenkin tehtiin, sen käsittelyaika on noin kolme viikkoa, ja sen jälkeen sitten katsotaan saisinko kutsun esikäynnille. Toivottavasti!

2 kommenttia:

  1. Olen random anonyymi joka löysi tämän blogin. Mielenkiintoista juttua ja pakko kiittää siitä, että kerrot näin tarkasti transprosessin etenemisestä vaihe vaiheelta, mitä tunteita se herättää jne. Varmasti terapeuttista kirjata näitä ajatuksia ja ehkä vuosien päästä taas palata ihmettelemään, millaista elämä tähän aikaan oli. Toivottavasti sisäinen aurinkosi paistaa tänään, oli ulkona hieno sää tai ei (täällä päin on) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla että blogi on susta mielenkiintoinen! Nyt on jo kiva selata blogia taaksepäin ja huomata miten pitkän matkaa on jo tultu. Varmasti vuosien päästä myös mielenkiintoista luoda katse näiden tekstien avulla taaksepäin.

      Poista