9kk mastektomiasta

 Mun bloginkirjoitus on vähän jäänyt, osittain siksi etten oikein tiedä mistä olisin kirjoittanut, ja osittain siksi että tuntuu että on ollut ihan hirveästi tekemistä eikä tarpeeksi vapaa-aikaa. Kesä on mulla mennyt pitkälti töissä, joskin juhannusviikolla pidin vapaata ja oltiin reissussa. Huomenna mulla on viimeinen työpäivä, ja sen jälkeen pidän taas muutaman viikon lomaa, minkä jälkeen suuntana olisi sivari! Siitä voisinkin sitten kirjoitella enemmän.

Tänään halusin kuitenkin tulla puhumaan mastektomiasta. Tai lähinnä ehkä jakamaan taas vaihteeksi kuvia nyt kun leikkauspäivästä on tasan yhdeksän kuukautta aikaa. Jollakin tavalla tällaiset päivämäärät tuntuu tärkeiltä, silloin tulee ajatuksissa erityisesti palattua taaksepäin. Tänäänkin oon esimerkiksi selannut mun instastooreja leikkauspäivältä ja lukenut "moi kaikki on kunnossa, olen jo potilashotellilla" -viestejä joita oon lähetellyt esimerkiksi perheenjäsenille tai ystäville leikkauksen jälkeen.

Muistelen kyllä edelleen leikkauspäivää hyvillä mielin ja palaan ajatuksissani siihen mielelläni. Leikkaus oli hyvä kokemus ihan kokonaisuudessaan, ja siitä olen edelleen kiitollinen ja iloinen. Olen edelleen sitä mieltä, että leikkauspäivä oli myös mun elämän paras päivä jollakin tapaa. Leikkauskokemukset on tietenkin eri ihmisille tosi erilaisia, mutta mulle tuo päivä oli täynnä onnellisuutta ja hyviä tunteita, mulla ei ollut kipuja eikä mua pelottanut, vaan mieli oli tosi rauhallinen. Ihmiset ympärillä oli mukavia, sain hyvää ruokaa ja olin vaan täynnä ylitsepursuavaa onnea ja vapautta.

Kuten olen varmasti aiemminkin sanonut, paransi mastektomia mun elämänlaatua välittömästi ihan huomattavasti, ja mitä pidemmälle paraneminen eteni, sitä parempaa elämästä tuli. Nyt oon tavallaan jo aika tottunut siihen että mulla on omalta tuntuva rintakehä, tavallaan tuntuu että mulla olisi ollut tällainen rintakehä aina, mutta samalla koen sellaisia ylitsepursuavia ilon hetkiä kun vaikka ostan vaatteita, kokeilen kädellä rintakehää tai käyn uimassa.

On varmaan mahdotonta alkaa listaamaan mihin kaikkeen mastektomia mun elämässä on vaikuttanut, koska se vaikuttaa vähintäänkin välillisesti melkein kaikkeen. Koska en enää bindaa ja kärsi sen seurauksena kauheista kivuista, voin tehdä paljon enemmän asioita ja jaksan paremmin. Esimerkiksi töitä en olisi tässä mittakaavassa mitenkään vielä vuosi sitten voinut tehdä kuin nyt teen, ja se tuntuu jopa jotenkin hurjalta.

Koin koko ajan, että mun paraneminen eteni hyvin ja aika nopeasti. Mitään komplikaatioita ei tullut, mulla ei tosiaan ollut kipuja missään vaiheessa ja kaikki meni varsin mallikkaasti. Teippailin arpia vain pari kuukautta, koska iho reagoi teippiin huonosti, ja nyt keväällä olen rasvannut arpia sellaisella arpigeelillä. Muuten kaikki on mennyt pitkälti omalla painollaan.

Alkuun oli vaikeaa uskaltaa nukkua kyljellään tai vatsallaan, ja muistan vielä tammikuussa töitä aloitellessani, että ylähyllyille oli vaikea kurotella ja leikkaushaava pintapuolisesti vielä aukesikin toisella työviikolla tammikuussa. Nyt tuollaisia asioita ei yhtään enää tarvitse miettiä, ja vihdoin uskallan myös itse luottaa siihen että rintakehä pysyy kasassa vaikka kurottelisin ja venyttelisin miten. Se on ihana tunne.

Laitan tähän loppuun vielä tällaisen tekemäni vertailukollaasin arpien paranemisesta. Siitä näkee myös kivasti sen miten rintakarvan määrä lisääntyy hitaasti mutta varmasti. :D Arvet on tosiaan lähteneet vaalenemaan varsin kivasti mun mielestä, mutta pitkäänhän ne vielä kokee jonkinlaista muutosta ja haalenee ajan kanssa.