Viime aikoina mun elämää on varjostanut paljon ongelmat bindaamisen kanssa. Oon nyt käyttänyt binderiä melkein päivittäin lähes viimeiset kaksi vuotta, ja sen alkaa kyllä huomaamaan. Bindaaminen aiheuttaa mulle nykyään sietämätöntä kipua, jonka kanssa eläminen ja keplotteleminen on tosi haastavaa.
Kuten oon joskus aiemminkin kirjoittanut, bindaan aina kun lähden kotoa. Mä en muuten pysty poistumaan kotoa. Oon kyllä yrittänyt, etenkin nyt näiden ongelmien ilmaannuttua, mutta edes lenkki koirien kanssa metsässä takki päällä (jolloin siis rintakehä ei nyt ollut juurikaan eri näköinen kuin jos siellä alla olisi ollut binderi) ei ollut mahdollinen. Tai kyllähän mä nyt hengissä selvisin, mutta olin ihan paniikkikohtauksen rajamailla koko lenkin, vaikkei vastaan edes tullut ketään. En ihan heti ole kokeilemassa uusiksi, varsinkaan kun ilmat lämpenee eikä ulos enää voi laittaa päälle peittävää takkia.
Minkälaisia ongelmia mulle sitten bindaamisesta on tullut? Yksi jo pidempiaikainen vaiva on ollut hartiakivut, tosin hartiat on olleet jo kauan niin jumissa etten ole oikeastaan mitään kipuakaan enää tuntenut. Se oli kuitenkin vielä ihan siedettävissä oleva oire, ja sen kanssa pystyin hyvin elämään.
Nyt viimeisten kuukausien ja viikkojen aikana mun rintakehään on kuitenkin alkanut sattumaan aivan valtavasti. Joskus kipu tulee jo bindatessa, etenkin jos liikun enemmän (siis ihan vaan vaikka kävelen kaupungilla rauhallisesti mutta pidempikestoisesti) ja joskus kipu iskee esimerkiksi vasta pitkää päivää seuraavana aamuna. Yhtä kaikki se kipu on niin kamalaa, että mä en ihan oikeasti siedä sitä. Se saa kyyneleet silmiin kun vaan sattuu, ei pysty tekemään muuta kuin makaamaan paikallaan ja keskittymään hengittämiseen. Liikkuminen on tuskaa sellaisina hetkinä. Myös dysforia usein pahenee, koska kipu saa mut kiinnittämään tavallista enemmän huomiota omaan kehooni ja inhoamaan sitä.
Mä en ole keksinyt kovin hyviä apukeinoja helpottaakseni oloani. Tai joo, yritän olla mahdollisimman paljon bindaamatta, ja se auttaakin. Siitä seuraa vaan sellainen ikävä asia, etten oikein pysty poistumaan kotoa, ja vaikka fyysinen kipu tosiaan helpottaakin, niin välillä tuntuu että mun pää ei kestä tätä neljän seinän sisällä istumista. Nyt on kuitenkin vaan ollut pakko.
Lisäksi oon yrittänyt edes käyttää bindereitä, joiden bindaustulos ei ole ihan niin tehokas, mutta jotka näin ollen myös antaa rintakehälle vähän enemmän tilaa liikkua ja mun on ehkä helpompi hengittää. Tai no, mua ahdistaa niin paljon ettei oikeastaan tunnu siltä että olisi helpompi hengittää, mutta...
Välillä oon vaan ottanut riskejä ja pukenut binderin päälle jos tiedän, että mun ei tarvitse olla poissa kotoa kovin kauaa. Jos oon levännyt monta päivää, niin oon pystynyt yhtenä päivänä olemaan liikkeellä viisikin tuntia ennen kuin on alkanut sattumaan. Jos kerkeän kotiin tarpeeksi ajoissa, eli silloin kun kipu ei ole vielä ihan sietämätöntä, niin en ehkä kärsi bindaamisesta enää ihan kauheasti seuraavana päivänä.
Ylläolevassa kuvassa mä olin tulossa kotiin. Olin ollut liikenteessä ehkä 2-3 tuntia, ja jo ennen kotiinvievään bussiin hyppäämistä kipu alkoi ja tiesin, että tämä muuttuu pahaksi jos en kohta ole kotona. En ehtinyt ajoissa, se kipu oli jotain niin hirveää, että bussipysäkiltä kotiin kävellessäni ajattelin, että mun jalat ei oikeasti kohta enää kanna, mä en ihan oikeasti pääse omin voimin kotiin. Pääsin kuitenkin.
Mä tiedän, että tämä voi kuulostaa ihan järjettömältä sellaiselle, joka ei ole kokenut kehodysforiaa. Miksi ihmeessä mä kidutan itseäni näin, jos se aiheuttaa mulle näin pahoja fyysisiä oireita? Mä en vaan näe että mulla on muuta vaihtoehtoa, jos tahdon ylläpitää edes jonkinlaista sosiaalista elämää. Ja mä mielelläni tahtoisin. Oon yrittänyt tehdä itseni kanssa kompromisseja käyttämällä huonompaa binderiä ja vaikka sitten vähän löysempää hupparia, ja välillä se toimii. Huolestuttaa ja harmittaa, että koko ajan on enemmän niitä päiviä kun mä en pysty poistumaan kotoa, joko kivun tai liian pahan dysforiaolon takia, mutta toisaalta yritän ajatella, että jokainen päivä on taas yksi päivä kohti sitä hetkeä kun mun ei enää tarvitse kärsiä tästä kaikesta.
Se sanottakoon vielä, että mä bindaan siis nimenomaan bindaamista varten tehdyillä bindereillä (merkkeinä Underworks ja gc2b pääsääntöisesti). Mun binderit on oikeankokoisia, oon tilannut ne olemassaolevien kokotaulukoiden mukaan, eikä ne ole siis liian pieniä mulle. Luulen, että mun rintakehän lihakset vaan alkaa olla liian jumissa, ja ne on niin kestojumissa, että vaikka kuinka venyttelen, niin niin kauan kuin mun täytyy säännöllisesti bindata, niin mä en tästä jumista eroon pääse. Onneksi tosiaan edes lepo auttaa, ja vielä oon psytynyt kuitenkin lähtemään ihan hyvin kodin ulkopuolellekin.
Silti toivoisin, että tämä ajanjakso elämässä alkaisi jo olemaan ohitse.
