Mä kävin eilen parturissa, enkä oikein edes osannut vielä eilen tulla jakamaan ajatuksiani siitä tänne blogiin. Tuntuu, että mulla oli ja on niin paljon ajatuksia jaettavana, etten ihan tiedä miten laittaisin ne sanoiksi.
Olin ajatellut, että sellaisessa ihan miehille suunnatussa parturiliikkeessä käyminen on asia jonka ehdottomasti haluan tehdä sitten kun mun rohkeus riittää. Parisen vuotta sitten mä kyllästyin siihen, että mut aina sukupuolitettiin väärin kun kävin leikkauttamassa hiuksiani ja maksoin aina "naisten hinnan" hiusteni leikkaamisesta (hiusteni, jotka olivat silloin lyhyemmät kuin mun hiukset nyt on ja joiden leikkaamiseen meni vähemmän aikaa kuin nyt). Aloin pelkäämään sukupuolittamista noissa tilanteissa niin paljon, että en oo pariin vuoteen oikeastaan käynyt kampaajalla tai parturissa.
Tänä aikana mun hiukset on leikannut yksi mun ystävä, ja lisäksi oon alkanut ajelemaan hiuksiani kotona, joko itse tai jonkun avustuksella. Oonkin pärjännyt niin ihan hyvin, mutta nyt kun oon päättänyt vähän kasvattaa hiuksiani, niin tiesin että parturikäynti varmaan olisi jossakin vaiheessa edessä. Sivujen ja niskan lyhentäminen toki onnistui koneella ajamalla ihan hyvin kotonakin, mutta mulla on aika paksut hiukset, ja kun ne tasapaksuina ja -pitkinä kasvoi tuossa päälaella, niin ne alkoi jo olla aika raskaat siihen nähden että tykkään että ne olisi kivasti pystyssä ilman että niissä on kiloa muotoilutuotteita.
Eilen sitten päätin vihdoin vähän itsellenikin yllättäen suunnata parturiin. Tosin ennen sisään astumista kävelin varmaan kymmenen kertaa edestakaisin liikkeen ohi sisälle pälyillen ennen kuin olin saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta. Astuin sisään liikkeeseen, ja mua jännitti ja pelotti ihan älyttömästi.
Mut otettiin kivasti vastaan, kysyttiin mitä tarvitsen. Musta tuntui heti alusta saakka, että ehkä mä jopa tulin oikein oletetuksi. Mun parturi kätteli mua, kysyi tarkemmin miten haluaisin että mun hiukset leikataan. Sitten hän pesi mun hiukset, leikkasi ja muotoili ne ja oltiin valmiita. Kaikki meni tosi hyvin. Mua ei sukupuolitettu kertaakaan väärin.
Itse parturissa ei tapahtunut mitään ihmeellistä siis. Hiuksista tuli kivat ja kaikki meni juuri niin kuin pitääkin. Haluaisin silti jotenkin osata kertoa siitä miltä musta tuntui siellä parturissa ja sen jälkeen.
Mulla oli siis tosi nähty olo, ja mulle jäi tosi hyvä mieli. Olin tosi vahvasti aistivinani, että mut kohdattiin miehenä ja että mut ihan aidosti oletettiin oikein. Ei mulla ole koskaan vielä ollut vieraan ihmisen kanssa noin pitkää vuorovaikutustilannetta jossa niin olisi käynyt.
Mä itse olin koko parturikäynnin ajan ihan älyttömän jännittynyt. Sydän hakkasi kovaa, enkä mä nyt varsinaisesti pystynyt rentoutumaan tai nauttimaan siellä olosta, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli kokemuksena kuitenkin ihan huikea. Tuntui ihmeelliseltä, että mut voitaisiin oikeasti olettaa oikein, että joku ihan vieras ihminen voisi noin pitkään jutella mun kanssa, jopa koskea muhun hiuksia leikatessaan, ja silti nähdä mut miehenä!
Yksi asia joka mut myös yllätti oli se, että sain ensimmäistä kertaa jotenkin kokea sen miten eri tavalla mua kohdeltiin nyt kun tulin oletetuksi miehenä. Mulle puhuttiin eri tavalla, mun oletettiin tietävän mitä haluan ja jotenkin oletettiin että ottaisin tilaa, vaatisin, tuntisin oman arvoni maksavana asiakkaana. Ja mähän en ole yhtään sellainen, mä en todellakaan osaa ottaa tilaa tai sanoa reippaasti mitä haluan. Tuntui nurinkuriselta, että kun kerrankin menin oikeasti läpi ulkonäköni ja ääneni puolesta, niin sitten mun käytös ei vastannutkaan yhtään sitä mitä ehkä mukamas pitäisi, ja mä saattaisin jotenkin "paljastua" sen takia.
No, niin ei ilmeisesti kuitenkaan käynyt, ja kokemuksena tuo oli paitsi hyvä, niin myös älyttömän valaiseva. Parturista lähtiessä musta tuntui että mussa vaan virtasi järjetön määrä adrenaliinia ja oli ihan hassu olo. Sellainen että olisin selvinnyt suuremmastakin koitoksesta voittajana ja saanut vielä kaupanpäälle kivat hiukset.
