Kesäisiä kuulumisia

En oo jotenkin osannut kirjoittaa blogiin kauheasti mitään. Odotan elokuun aikaa hormonipolille kovasti, pitäisi käydä verikokeissa sitä varten. Muutoin elämä on jotenkin ollut sellaista hiljaiseloa. Oon kyllä nähnyt kavereita, käynyt kirkossa ja viettänyt aikaa yhdessä Samuelin kanssa, mutta ei ole ollut mitään ihmeempää kirjoitettavaa tai kerrottavaa. 

Ostin yksi päivä (taas) uuden kasvin. Tässä olen kotimatkalla sen kanssa. 

Helle on ollut mulle koko elämäni ajan vähän hankala asia. En oo koskaan pitänyt lyhythihaisista tai -lahkeisista vaatteista, ja siksi oon kärsinyt pitkähihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissani kesästä toiseen. Bindaaminen tekee olosta luonnollisesti vieläkin tukalamman, ja sellainen yleinen tukala olo ainakin mun kohdalla usein myös pahentaa dysforiaa. Vaikka kesä on siis taas ollut aika paljon dysforian kanssa kamppailua, niin samalla oon kuitenkin kerrankin uskaltanut pukeutua shortseihin ja t-paitoihin, ja mun olo on kuitenkin samalla ollut itsestäni jotenkin parempi. Vaikka dysforia ei ole hälvennyt mihinkään, niin siitä huolimatta mun on helpompi olla itseni kanssa, vaikka se ehkä kuulostaakin vähän ristiriitaiselta. 

Oon käynyt nyt parina sunnuntaina eri kirkossa kuin missä yleensä käyn. On ollut ihan mielenkiintoista tutustua johonkin toiseenkin seurakuntaan välillä. 

Kerta toisensa jälkeen saan myös huomata, että ehkä ihmiset sukupuolittaa mua oikein ihan vahingossa. Ravintolassa kävin yksi päivä pyytämässä, että saisinko wc:n oven auki, ja myyjä avasi mulle miestenvessan oven ihan pyytämättä. Toisena päivänä bussissa lipuntarkastajat tulivat katsomaan lippuja ja näytin kausikorttiani. Tarkastajan laitteessa näkyy myös lipun haltijan sukupuoli (tai siis se oletettu sukupuoli jonka hetu määrittää, ja joka esimerkiksi mun kohdalla siten on vielä väärä), ja katsottuaan mun tietoja hän vilkaisi vielä uudelleen muhun. En tietenkään oikeasti voi tietää miksi, mutta kun tarkastajien tehtävä kuitenkin on varmistaa paitsi että jokaisen lippu on voimassa, niin myös se että jokainen matkustaa omalla lipullaan, niin mulle tuli hyvä mieli tuostakin. 

Välillä kerätään kaupungilla pitkiä katseita Samuelin kanssa kun kävellään käsi kädessä tai jos muuten käy ilmi että ollaan yhdessä. Se on hassua. Kun alettiin seurustella, mä ajattelin että ihmiset pitäisi meitä heteroparina; Samuelia miehenä ja mua naisena. En oikein edes tiedä miksi ajattelin niin, mutta asia ei selkeästi kuitenkaan ole niin. Sekin tuntuu kivalta. 

Käytiin yksi päivä syömässä sushia. Oon vasta ihan viimeisten muutaman kuukauden aikana oppinut syömään sushia. Tästä kuvasta voi ehkä päätellä mikä sushi on mun lempparia. :D 

Pride-viikon päätyttyä tuntui, että sellainen joku ihana sateenkaarikupla puhkesi ja oli vähän aikaa tosi tyhjä olo. Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut ihan hirveästi mitään. Olen lähinnä viettänyt aikaa kotona, nähnyt joitakin kavereita, käynyt kirkossa, yrittänyt syödä terveellisemmin, lenkkeillyt sekä Samuelin ja koirien kanssa että yksikseni ja ihan vaan haahuillut ympäriinsä. Yritän nauttia kesästä ja siitä että ei ole sen suurempia velvoitteita, että voi ihan vaan olla, mutta jotenkin ilmassa on koko ajan silti sellainen vahva odotuksen tuntu. 

Keskuspuiston lenkkimaastoja.