Olen nyt vähän myöhässä päivitykseni kanssa, mutta viime viikolla tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta mun mastektomiasta. Itse asiassa aika hauskasti myös puolivuotispäivä oli torstai, kuten leikkauspäiväkin. En tosin tainnut edes silloin itse puolivuotispäivänä muistaa koko päivää, mikä toisaalta on tavallaan hyvä asia; leikkauksesta on jo niin paljon aikaa, ettei kuukausia tarvitse laskea ja elämä menee eteenpäin omalla painollaan.
Ajattelin kuitenkin tulla jakamaan tänne muutaman kuvan siitä, miltä rintakehä näyttä nyt puoli vuotta leikkauksesta. Mitään kovin ihmeellisiä kuvia ei ole tarjota, nappasin nämä vaan pikaisesti viikonloppuna, mutta joo, tässäpä olisi:
Rintakehä on siis parantunut tosi hyvin ja kaikki näyttää mun mielestä hyvältä. Arvet on kainaloiden alta huomattavasti leveämmät kuin keskeltä, ja vaikka tietenkin olisi kiva että ne olisi mahdollisimman kapeat joka kohdasta, on kuitenkin kivaa että ne kapeat kohdat on mieluummin keskellä rintakehää, koska se on se näkyvin kohta. En kuitenkaan varmaan yleensä hengaile (ilman paitaa) kädet ylhäällä ihan hirveästi.
Arpiin oon nyt ehkä reilun viikon verran käyttänyt Bepanthenin arpigeeliä ja sen mukana tulevaa hierontapalloa, katsotaan sitten joskus parin kuukauden päästä onko siitä ollut hyötyä. Ainakin tuntuu, että rullailu on auttanut sietämään enemmän kosketusta arpien päällä ja ympäristössä. Arvissa on myös joitakin jo vähän vaalenneita kohtia, ei kylläkään geelin ansiosta vielä näin lyhyen käytön jälkeen ainakaan, vaan ihan muutenkin ovat lähteneet vaalenemaan, mikä on tietenkin hyvä juttu.
Tuntoa rintakehässä on ihan hyvin, muutama tunnottomampikin kohta kyllä löytyy esim. arpien päältä/läheistöltä ja nännin ja kainalon välistä etenkin vasemmalla puolella. Nännit on kans parantuneet hyvin, vähän ovat venyneet niin etteivät ole ihan pyöreät, mutta kukapa meistä nyt olisikaan täysin symmetrinen. Oon tyytyväinen siihen että nännit ylipäätään parani eivätkä esim. menneet kuolioon, ja myös siihen että tuossa nännipihan keskellä on pystytty säilyttämään ihan oikea nänni, joka reagoi esim. lämpötilan vaihteluihin. Tuntoa nänneissä ei kyllä ainakaan vielä varsinaisesti ole, paitsi syvätunto.
Mä en ollenkaan ajattele että mun arvissa olisi mitään rumaa tai kauheaa, oon enemmänkin niistä ylpeä. Ja oon kyllä joka päivä edelleen kiitollinen rintakehästäni ja sen tuomista mahdollisuuksista. Lisään loppuun vielä kuvan siitä, millainen rauha ja hyvä olo mussa nykyään asuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti