Facebook aina muistuttelee vuosien takaisista tapahtumista, ja tänään tuli vastaan mun profiilikuva jonka olin lisännyt kaksi vuotta sitten. Mä näytin silloin vielä aika erilaiselta, ja hetken mietin tuntuuko musta mukavalta jakaa tätä kuvaa näin julkisesti, kun Facebookistakin olen vanhat profiilikuvani piilottanut. Jotenkin silti kun näin kaksi seuraavaa kuvaa vierekkäin, niin tuntui siltä että haluan jakaa ne.
Päätin ottaa tänään uuden kuvan itsestäni, mahdollisimman samanlaisen kuin tuo ensimmäinen. Mulle noiden kahden kuvan näkeminen kertoo siitä miten paljon on muuttunut, mutta samalla siitä että myös paljon on samaa. Totta kai mun silmät ja kasvojen muoto on samat, mikä niitä nyt olisi muuttanut (no kasvojen muoto varmaan muuttuu jonkin verran testoilla aikanaan), mutta joku on silti mun mielestä kovin erilaista. Muukin kuin hiukset ja silmälasit. Samalla mä kuitenkin olen ihan sama minä, ei transsukupuolisuus tai prosessi musta varsinaisesti eri ihmistä kuitenkaan ole tehnyt tai tee.
Tuntuu, että useammin pitäisi muistaa sitä mistä on tullut, ja miten paljon esimerkiksi nyt sitten kahden viime vuoden aikana on tapahtunut. En olisi silloin koskaan voinut haaveillakaan siitä että nyt olisin tässä missä olen. En tiennyt että mun nimi olisi Leimu, en tiennyt että asuisin Helsingissä, en tiennyt että olisin saamassa transsukupuolisuusdiagnoosia enkä sitä että kuitenkin kaikki on mennyt aika hyvin. Enkä voinut koskaan kuvitella luopuvani punaisista hiuksista. :D
Viime aikoina mun blogipäivitykset on olleet vähän tällaista liibalaabaa, mutta mun on kauhean vaikea keksiä aiheita joista kirjoittaa. Prosessin osalta kun ei tapahdu kauheasti mitään. Instagramissa kyselin tässä joitakin päiviä sitten postausideoita, ja sieltä tuli kyllä pari ihan toteuttamiskelpoistakin juttua, pitäisi vaan tarttua tuumasta toimeen. On myös enemmän kun sallittua kommentoida ideoita jos sellaisia on. Kysymyspostaus on sellainen jonka tosi mielelläni toteuttaisin, mutta jos voin päätellä mitään blogini kommentointimääristä, niin kysymyksiä tuskin tulisi kovinkaan paljoa. Toisaalta Instagram tarjoaa aika hyvän pohjan kysymyksiin vastaamiselle, voisihan sieltä sitten poimia ajatuksia bloginkin puolelle. Mitä mieltä te olette?
Mua kiinnostais, että mitä kirjoja luet tai suosittelisit? Onko trans-sukupuolisuudesta olemassa hyviä kirjoja?
VastaaPoistaTästä voisi varmaan kirjoittaa vaikka oman postauksensakin, paitsi että mä en ehkä koska luen niin tosi vähän muuta kuin koulukirjoja. :D Jouluna luin pari kirjaa ja se oli parasta, mutta yleensä mun lukeminen rajoittuu sinne joulun välipäiville. Tänä jouluna luin Meredith Russon Tyttösi sun ja Riina Mattilan Järistyksiä. Molemmat kyllä käsitteli jollakin tavalla sukupuolen moninaisuutta. Myös Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin oli musta jotenkin tosi kaunis.
Poista