4kk testoilla

Tänään tuli kuluneeksi itse asiassa tasan neljä kuukautta siitä kun aloitin testot, se oli 22.8., ja on vaikea uskoa, että siitä on jo niin kauan. Testot on toki muuttuneet osaksi jokapäiväistä arkea ja elämää, ja samalla niistä ja niiden vaikutuksista silti iloitsee koko ajan. 

Suurin vaikutus on varmastikin henkinen. On koko ajan parempi olla itsensä kanssa, oma olo on itsevarmempi, on helpompi mennä sosiaalisiin tilanteisiin ja puhua ihmisille, tuntuu jotenkin rauhallisemmalta ja ylipäätään vaan helpommalta. Tuntuu siltä että alkaa olemaan olemassa, ja että ehkä pikkuhiljaa muutkin sen jo näkevät. 

Alapuolella on ehkä viime viikolla ottamani kuva. Se on jotenkin mun mielestä ihana. Siinä on jotakin tosi arkista ja harmaata tavallaan, mutta samalla siinä on myös jotakin hurjan vahvaa ja herkkää. Siinä olen minä, joka on muutoksessa koko ajan tämän arkisen ja harmaan elämän keskellä. Vielä ehkä puoli vuotta sitten mulle ei olisi tullut mieleenkään laittaa itsestäni tällaista kuvaa tänne. Tai mihinkään. Mutta nyt se tuntuu jotenkin sopivalta, vaikka en mä tiedä onko mun selkä nyt varsinaisesti kovin suuria muutoksia kokenut. Paitsi että siinä kasvaa karvaa. 

Ja siis kaikkialla kasvaa karvaa. Paljon. Se on varmasti yksi niistä näkyvimmistä muutoksista. Ajattelin, että voisin tähän tehdä listaa sellaisista fyysisistä muutoksista joita testot on saaneet aikaan tässä neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Toki olen näitä täällä sivunnut jatkuvasti muutenkin, mutta nyt tuntuu että oma keho on muuttunut jo niin paljon, ja kuitenkin se on se ihan sama, että tuntui jotenkin mielekkäältä listata näitä asioita. 

1. Äänen huomattava madaltuminen 

2. Karvat! Selässä, reisissä, pohkeissa, polvissa, säärissä, jalkapöydissä, varpaissa, käsivarsissa, olkavarsissa, sormissa, kämmenselissä, selässä, vatsassa, rintakehässä ja naamassa. Eli siis joka paikassa. 

3. Lihasvoiman kasvaminen ja sen seurauksena lihaskrampit ja entistä pahemmat jumit

4. Kehon muodon hidas muuttuminen (nyt alkaa jo huomaamaan, että rasva siirtyy kehossa eri paikkoihin, siis jaloista ja takapuolesta vatsaan toisin sanottuna)

5. Kuukautisten pois jääminen 

6. Muutokset jalkovälissä 

7. Nälkä. Koko ajan on nälkä. 

Kaiken kaikkiaan muutokset on mun omasta mielestä positiivisia, ja olen iloinnut oikeastaan niistä jokaisesta. Jopa nälästä. Varsinkin aluksi sitä jotenkin koko ajan tarkkaili mitä muutoksia on tullut, mitkä kaikki merkit voisivat viitata siihen että testot toimii ja niitä pienimpiäkin merkkejä testojen tuomista muutoksista odotti ihan eri tavalla. Nyt tuntuu, että niitä muutoksia on jo niin paljon, että on vaikeaa muistaa elämää ennen testojen alkamista, vaikka vahvana onkin tunne siitä, että ihanaa kun elämä on vihdoin päässyt alkamaan ja vihdoin alan olemaan minä. 

Myös oikeinsukupuolittamista tapahtuu koko ajan enemmän ja enemmän. Viimeksi tänään koin jotain niin siistiä, kun olin nousemassa bussipysäkiltä bussiin, ja päästin muutamia muita ihmisiä siitä mua ennen sinne sisälle. Viitoin kädelläni, että menkää vaan, ja silloin yksi niistä ihmisistä totesi ensin että "kiitos", ja lisäsi vielä loppuun "herrasmies." Se tuntui niin hyvältä! Alkoi itkettää ja naurattaa samaan aikaan. 

Toisaalta saman päivän aikana esimerkiksi yksi mun perheenjäsenistä kutsui mua tytöksi. Se satuttaa edelleen joka kerta yhtä paljon. Jollain tavalla jopa tuntuu, että tippuu jotenkin korkeammalta, kun elelee siinä omassa läpimenokuplassaan. Ymmärrän kyllä, että vieraiden ihmisten onkin helpompi olettaa mut mieheksi; mähän alan jo näyttää ja kuulostaa siltä, miltä miesten oletetaan näyttävän ja kuulostavan. Perhe näkee mut jotenkin ehkä enemmän sitä kautta, mihin he ovat tottuneet, ja heidän mielikuvansa muuttuminen mun suhteen voi kuitenkin olla jollakin tavalla hitaampaa. Se aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, koska totta kai sitä toivoisi että ne omat läheiset ja rakkaat ihmiset juuri näkisi myös mut. 

Joka tapauksessa, jos nyt ei vielä tullut selväksi, testojen aloittaminen on muuttanut mun elämänlaatua ihan älyttömästi parempaan suuntaan. Alan vihdoin ymmärtämään miltä tuntuu, kun on ihan hyvä olla itsensä kanssa.