Mun mastektomian esikäyntiajan piti olla huhtikuun alussa, mutta se peruuntui tämän koronatilanteen takia. Vaikka olin henkisesti valmistautunut siihen että niin saattaisi käydä, on se kuitenkin koko ajan ollut ehdottomasti vaikein asia mulle tässä koko koronahommassa henkilökohtaisesti. Muutoin koen, että oon tottunut tähän tilanteeseen aika hyvin pikkuhiljaa. Oon saanut tehtyä kouluhommia paljon eteenpäin, enkä samalla tavalla enää koko ajan kaipaa johonkin, vaan oon tavallaan tyytynyt siihen että nyt sitten vaan ollaan kotona. Oon myös ihan tietoisesti pyrkinyt olemaan ajattelematta koko mastektomiaa ja sen lykkääntymistä johonkin hamaan tulevaisuuteen.
Tänään mä kuitenkin sain Taysista postia! Sieltä tuli mun uusi mastektomian esikäyntiaika, ja se on jo toukokuun puolivälissä! Uskalsin haaveilla, että se parhaassa mahdollisessa tapauksessa olisi ehkä joskus kesällä jos silloinkaan, joten tämä toukokuinen aika oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Ja todellakin täysi yllätys.
En osaa edes sanoin kuvailla miten iloinen olen (joten siksi ylläoleva kuva, heh). On tosi helpottunut olo, vaikka samalla iskikin päälle kaikki se sama jännitys mitä aiemmin oli, ja mistä nyt sain vähän taukoa. Olen siis ehdottomasti vain onnellinen tästä ajasta, mutta kun kaikki pysähtyi niin huomasin miten paljon mua edelleen prosessi, asioiden odottaminen, jännittäminen ja pelkääminen ja muut vastaavat asiat kuormitti. Tunnen, kuinka se kuormitus taas nostaa vähän päätään.
Nyt tosin mietityttää lähinnä käytännön asiat, eli miten päästä Tampereelle. Junavuoroja perutaan koko ajan, mutta VR:n verkkokauppaa selatessa kuitenkin näyttäisi siltä, että vuoroja on ihan hyvin ostettavissa. Yritän seurailla, miten paljon vuoroja perutaan, pääsisikö esim. bussilla paremmin. Jos jollakin on tähän jotain sanottavaa, niin saa ehdottomasti jakaa!
Tietysti jännittää myös itse tapaaminen, se että pääsenkö leikkausjonoon nyt lähinnä. Eniten silti mietityttää että selviänkö perille ajoissa kaikista mahdollisista peruutetuista junavuoroista ja muista huolimatta. Vähän tuntuu myös ristiriitaiselta tässä tilanteessa suunnitella reissua Tampereelle, mutta koen, että tämä on mulle ihan pakollista nyt.
Muutoinkin kuuluu tosiaan vallitsevaan poikkeustilanteeseen nähden ihan hyvää. Kuten sanottua, niin oon saanut tehtyä paljon koulujuttuja. Viikon päästä on taas Nebidon pistämisaika, sitäkin ootan innolla, mikä on ehkä vähän hassua, mutta pääseepähän käymään edes jossakin ja toisaalta ei tarvitse taas pariin kuukauteen huolehtia pistämisestä. Keskiviikkona tulee myös täyteen kahdeksan kuukautta testoilla!
Yksi vähän pinnallisempi asia jota oon pohtinut on mun hiukset. Nämä alkaa olla ihan kauhean pitkät ja hirveät, mutta en ole tässä tilanteessa viitsinyt mennä parturiin enkä ole viitsinyt myöskään itse alkaa leikkaamaan. Ajattelin, että antaisin hiusten tässä eristyksissä ollessa kasvaa, niin olisi sitten materiaalia joista leikata kivat. Nyt alkaa kuitenkin olla sellainen olo, että kivat hiukset voisi parantaa myös omaa oloa itsestä, ja olisi tosi ihana päästä parturiin. En tiedä vielä miten tämän toteuttaisi, mutta ainakin voin alkaa miettimään minkälaiset hiukset oikeastaan haluaisinkaan. Olisi kivaa saada hiukset leikattua ennen tuota Tampereenreissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti