Koronakuulumisia

Blogi ei nyt pahemmin ole päivittynyt, koska ei ole ollut oikein mitään päivitettävää. Prosessin kannalta mainitsemisen arvoista on ehkä lähinnä se, että mastektomian esikäyntiaika luonnollisestikin siirtyi. Tai toistaiseksi se on siis peruttu, en vielä tiedä milloin uusi aika on. Toivon, että viimeistään kesällä, mutta nyt on hyvin vaikea sanoa mistään tulevasta ajasta mitään, joten yritän lähinnä olla ajattelematta asiaa. Tuo mastektomia-ajan peruuntuminen ja epävarmuus siitä milloin seuraava aika tulee olemaan, on ollut mulle varmasti se vaikein asia tässä koko korona-asiassa. Kuten kuka tahansa prosessia läpi käyvä, oon joutunut odottamaan paljon ja pettymäänkin välillä, ja siksi odottaminen taas kerran tuntuu tosi vaikealta ja pahalta. Tiedän kyllä, että maailman tilanne on mitä on, ja se menee etusijalle ja ymmärrän sen, mutta silti tämä on ollut mulle tässä se raskain asia.

Muuten kuuluu päällisin puolin ja tilanteeseen nähden oikeastaan ihan hyvää. Ollaan tietystikin oltu lähinnä kotona koiralenkkejä sekä pakollisia asiointeja lukuun ottamatta. Oon pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon koulutehtäviä, ja oon onnistunutkin siinä aika hyvin, mistä oon tosi iloinen. Ollaan pelattu lautapelejä, katsottu Netflixiä, tehty ruokaa... Hyvin tavallisia asioita. Mä latasin The Sims 4:n tietokoneelle ja oon pelaillut sitä (liian) paljon, päivystänyt Sekasin-chatissa oman jaksamisen mukaan, jutellut äidin kanssa puhelimessa, opetellut leipomaan leipää, kasvatellut tomaatintaimia ja katsellut liikaa YouTube-videoita. Lähinnä oon kuitenkin saanut aikaan hyvin vähän mitään normaaliin verrattuna, jos koulujuttuja ei lasketa.

Kauppareissut piristää viikkoja tällä hetkellä ihan hirveästi. Pääsee ulos nauttimaan keväästä (no okei, ulos pääsisi muutenkin, mutta liian vähän tulee lähdettyä) ja saa edes jotakin mielekästä tekemistä.

Muhun selkeästi vaikuttaa tällainen tilanne tosi paljon, että oma normaali arki hajoaa, eikä enää olekaan niitä viikkoa rytmittäviä juttuja kuten kavereiden tapaamisia, keskusteluja, kirkossakäyntejä ja muita vastaavia. Tuntuu, että oma energiataso laskee hirveästi, kun ei ole sitä ylläpitäviä asioita niin paljoa. Jotenkin sitä ajattelisi, että tällaisessa tilanteessahan olisi hirveästi aikaa tehdä kaikkea, mutta jaksaminen tuntuu myös tosi paljon vaikeammalta kuin normaalisti.

Aluksi mä suhtauduin hyvin epäuskoisesti tähän koko tilanteeseen. Ajattelin, että ei tästä nyt Suomessa voi tulla niin paha, ja kun kävin toistaiseksi viimeisen kerran Helsingin keskustassa, niin en ollenkaan osannut ajatella, että se olisi viimeinen kerta pitkään aikaan. Kun sitten todellisuuden jotenkin oivalsi, että nyt ollaan sitten näissä omissa lähiympyröissä vaan, niin olin aluksi tosi energinen. Koin että nyt on sitten paljon aikaa ja energiaa tehdä kaikkea kun ei mihinkään pääse, ja opiskelin, päivystin chatissa lähes joka päivä, tein paljon ruokaa. Pärjäsin jotenkin hirveän hyvin hetken verran.

Harjoittelin leivän leipomista. Tai no, en mä hirveästi harjoitellut vaan löysin tosi hyvän ohjeen ja onnistui heti kertaheitolla! Oon iloinnut tästä suuresti, koska tästä saa tekemistä, onnistumisen tunne on valtava joka kerta ja tämä on ihan älyttömän hyvää ja halpaa tehdäkin vielä.

Tällä hetkellä viikot ja päivät alkaa kuitenkin olla vaan yhtä massaa. En enää muista montako viikkoa tätä on kestänyt, enkä hahmota yhtään missä mennään. Tiedän, että on yhdestoista huhtikuuta, mutten kuitenkaan muista missä vaiheessa kuukausi vaihtui tai missä vaiheessa päästiin jo tänne saakka. En ymmärrä, että nyt oikeasti on pääsiäinen, vaikka tiedän kyllä että on ja olen syönyt mämmiä ja suklaamunia. Maailma tuntuu kaukaiselta, ja samalla se tuntuu tosi läheiseltä esimerkiksi sosiaalisen median ja tämän globaalin yhteisen kokemuksen takia.

Yksi huomio, jonka oon tehnyt on se, että mä kyllä edelleen kuormitun sosiaalisista tilanteista. Nyt kun ne on ihan minimissä, sellaiset kasvokkaiset sosiaaliset kontaktit siis, niin mulla on ollut jollakin tavalla paljon rauhallisempi olo. En oo kokenut jännittämisen tunnetta varsinaisesti moneen viikkoon. Ainoat asiat mitä oon jännittänyt on se, miten jollekin viime vuoden kilpailijalle käy Britain's Got Talentissa tai että minkä yllätyksen Samuel oli mulle keksinyt kun postissa tuli paketti ja Samuel sanoi että siellä on mulle lahja.

Koirat pelastaa monia hetkiä ja päiviä. On aina seuraa, joku jota halia ja silitellä. Koirien lisäksi toki onneksi on myös Samuel. Ilman sitä en olisi yhtään näin järjissäni tässä tilanteessa.

Oon testojen myötä huomannut, että sosiaaliset tilanteet on helpottanut, ja oon siitä varmasti täällä blogissakin joskus kirjoittanut. Nyt kuitenkin huomaan, että kuormitun niistä tilanteista jonkun verran kaikesta huolimatta. Eikä se mitään haittaa, mä myös kaipaan sosiaalisia tilanteita nyt kun niitä ei juuri ole ja nautin kovasti ihmisten tapaamisesta. Mutta pidän arvokkaana sitä, että oon oppinut taas uuden asian itsestäni ja siitä miten mä toimin ja mitkä asiat muhun milläkin tavalla vaikuttaa.

Testoja on tosiaan takana nyt se noin seitsemän ja puoli kuukautta, tuntuu uskomattomalta. En osaa sanoa onko Nebido vaikuttanut muhun eri tavalla kuin Tostran, mutta luulisin että joitakin sen tuomia vaikutuksia on kyllä tullut. Yksi sellainen vähän ikävämpi on finnit. Mulla ei ollut edes ensimmäisessä teini-iässäni nuorena mitään iho-ongelmia, sain joskus yhden finnin ja sitten seuraavan kun edellinen oli jo poissa. Nytkin mun naama on onneksi kyllä saanut olla aika rauhassa, mutta esim. selkään ja olkavarsiin on tullut finnejä, aika paljonkin. En oo toistaiseksi tehnyt niille mitään, kun ei ne nyt sillä tavalla häiritse, mutta oon vaan tehnyt sellaisen huomion että niitä on tullut.

Vähän partakuvaa. Oon iloinnut erityisesti siitä, että mun parta selkeästi yrittää yhdistyä mun viiksiin. Voi toki hetki vierähtää että niin käy, mutta siistiä silti!

Tuntuu myös, että mun ihokarvat on entisestään räjähtänyt kasvuun. Toisaalta ne on kyllä hyvin varmasti ja suht nopeasti lisääntynyt koko testojenkäytön ajan, joten mahdotonta sanoa johtuuko se varsinaisesti juuri Nebidosta, vai olisiko samat muutokset tulleet Tostranillakin yhtä nopeasti. Äänestä on ylipäätään vaikeaa enää sanoa mitään, se nyt on koko ajan edelleen kuitenkin madaltunut ainakin mun ottamista videoista päätellen. Sain myös kutsun ääniterapiaan, mutta en oo vielä ottanut sinne yhteyttä ja sopinut aikoja, koska en mä nyt tässä tilanteessa varmaan mihinkään voisi mennä kuitenkaan. Ääntä oon toki myös nyt käyttänyt varmaan vähemmän kuin tavallisesti, enkä oo havainnut että kurkku olisikaan niin kipeä. Pitää katsoa sitten kun tilanne normalisoituu, että palautuuko enemmän äänenkäytön myötä myös kurkkukipuongelmat.

Yksi asia minkä oon nyt huomannut testojen myötä on myös se, että mun kehon muoto on muuttunut. Ei vielä mitenkään huomattavasti ja merkittävästi, mutta oon ottanut joitakin valokuvia itselleni ennen testojen alkua, ja nyt tein sellaisen huomion, että esimerkiksi mun vyötärön ja lantion alue on tavallaan suoristunut tosi paljon. Siis jos katsoo edestä päin, niin kyljissä ei ole samanlaisia kaaria enää, eikä vyötärö ole niin selkeästi kapeampi kuin lantio, vaan olen tasapaksumpi. Se on ehdottomasti kiva huomata, tai siis totta kai mä haluan vähemmän sellaisia feminiinisiä muotoja itseeni. Muutos ei tosiaan vielä ole huomattava, mutta tällaiset asiat nyt varmaan tapahtuukin ajan kanssa.

Mä en edes tiedä miksi, mutta haluan lisätä tähän tämän kuvan. Ehkä se on vähän kauhea vessassa salamalla otettu selfie, mutta jotenkin iloitsen suuresti siitä, että jopa tällainen tavallaan aika kauhea selfie näyttää ihan minulta. Alan näyttää jo itseltäni, tykkään kasvoistani, äänestäni, parrastani ja peilistä vaan katsoo takaisin minä. Hiukset muuten on ihan ylikasvaneet, en yhtään tiiä mitä tekisin niiden kanssa, joten oon antanut niiden kasvaa, että sitten kaiken tän eristyksen jälkeen ois materiaalia joista leikata tosi kivat.

Tästä tuli nyt aika pitkä postaus, en suunnitellut tätä etukäteen ja kirjoitin vaan kaiken mikä tuli mieleen. En osaa sanoa tuleeko mulle mieleen mitään kovin ihmeellistä kirjoitettavaa lähiaikoina, ja onko mulla ylipäätään energiaa kirjoittamiseen, mutta aiemmin kyselin postausaiheita, enkä todellakaan toteuttanut niitä kaikkia vielä, joten voisin jaksaessani palata niihin, siellä oli nimittäin tosi hyviä aihe-ehdotuksia!