11kk testoilla

Päivä myöhässä, mutta täällä ollaan silti! Eilen siis tuli tasan 11 kuukautta täyteen testoilla. Blogi on nyt ollut jotenkin aika hiljainen, oon keskittynyt enemmän esimerkiksi riippumatossa loikoiluun, mikä on kyllä varmasti tehnyt tosi hyvää. Prosessin osalta nyt kesällä ei ole varsinaisesti tapahtunut ihan hirveän paljoa, mutta kohta kyllä pitäisi tapahtua! Tästä lisää vähän myöhemmin.

Yläpuolella oleva kuva on yksi mun kaikkien aikojen lempparikuva itsestäni. Olin riippumattoilemassa yhtenä päivänä, ja kun kiipesin lähtiessäni riippumatosta alas, oli olo tosi seesteinen ja onnellinen. Silloin nappasin tämän kuvan, ja koen, että se olotila kyllä näkyy musta. Mulla on nykyään usein tosi rauhallinen ja hyvä olla.

Kuten jo varmaan monena kuukautena aiemminkin olen sanonut, ei testojen tuomat muutokset ole enää niin kovin radikaaleja. Iloitsen silti edelleen joka päivä äänestäni, ihokarvoistani, muuttuneesta kehonmuodostani ja ihan vaan itsestäni. Fyysiset muutokset on tässä vajaan vuoden aikana olleet valtavia, ja ne varmasti tulee myös jatkumaan, ja vuoden päästä tästä näytän taas erilaiselta.

Henkinen puoli on kuitenkin vähintään yhtä iso kuin se fyysinenkin, ja edelleen musta tuntuu vaikealta sanoin edes kuvailla tätä oloa mikä mulla nyt on. Tai ehkä haluaisin jotenkin osata tehdä näkyväksi, miten suuri muutos mun elämänlaadussa on tapahtunut, mutta tuntuu ettei mitkään sanat oikein meinaa riittää kuvaamaan sitä.

En ehkä siis edes yritä, vaan jaan karvakuvia taas kerran. :D 

Kuten alla olevista kuvista näkyy, niin parta kasvaa kyllä oikeesti aika hyvin! Tällä viikolla jopa taas jo siistin mun partaa, koska se alkoi tuntua epäsiistiltä. Tai emmätiedä, haluaisin tavallaan että mun parta saisikin olla vähän pidempi, mutta toistaiseksi se on kuitenkin vielä sen verran harva, että siitä ei pidempänä saa kovin siistiä, joten sitten oon vaan lyhentyänyt sitä vähän ja yrittänyt siistiä rajoja.

Mulla ei siis oikeasti ole ihan hirveästi mitään muuta tietoa parran siistimisestä kuin se, mitä oon mun parilta kaverilta saanut, ja kerran ehkä yritin myös itse vähän googlettaa. Edelleen oman naaman ajaminen tuntuu jotenkin ihan hirveän oudolta, mutta samaan aikaan hyvältä. 

Päätin nyt myös jakaa tän ehkä vähän hassun kuvan, mutta kun siinä näkyy mun parran väri jotenkin erityisen hyvin. Ja kuten näkyy, niin se on varsin monivärinen. Siinä on mustaa, valkoista, ruskeaa ja sitten aika paljon punaista! Mun veljen parta on varsin punainen, minkä lisäksi mun omat hiukset lapsena oli ehkä vähän punertavaan taittavat. Lapsena mulla myös oli pisamia kesäisin ja palan auringossa ihan hetkessä, joten ehkä mulla on vähän punapigmenttiä sitten. Tuntuu vaan hassulta että se näkyy mun parrassa. :D

Yritin yksi ilta myös taltioida vähän mun käsi-, selkä- ja rintakarvoja. Niiden kuvaaminen on kuitenkin tosi vaikeaa, ja ne onkin kyllä olleet ihokarvoista ne viimeisimmäksi kasvamaan lähteneet. Tai siis tuntuu että jalkakarvat ja parta jotenkin lähti kasvamaan kohisten heti. No okei, kyllä kaikki muukin aika pian, mutta ehkä näiden kohdalla huomaa sen kasvun edelleen jatkuvasti ja siitä vähän yllättyykin.

Ensimmäiseen kuvaan yritin siis taltioida selkäkarvoja. Niiden kuvaaminen on vaan tosi haastavaa, joten tässäkin kuvassa näkyy ehkä enemmän se, miten rintakehän ja selän karvat melkein yhdistyvät olkapään päällä, heh.

Seuraavan kuvan tarkoitus oli esitellä rintakehän karvoja. Niitä ei vielä ole ihan hirveästi, mutta onneksi on kuitenkin! Oon myös huomannut, että esim. käsikarvoja mulla on tosi paljon ja ne jatkuu jo ihan kämmenselän päällekin, mutta jos vertaan vaikkapa mun kumppanin käsikarvoihin, niin näyttää siltä että mulla on paljon vähemmän karvaiset kädet kuin hänellä, vaikka todellisuudessa mulla näyttäisi olevan esim. kämmenselässä karvoja enemmän. Hänellä on vaan ollut pidempään aikaa kasvatella niitä, joten ehkä mäkin joudun vielä odottelemaan tovin jos toisenkin että mun ihokarvat saavuttaa riittävän pituuden ja näytän sitä kautta sitten karvaisemmalta.

Yhden kohdan karvaisuus mun kehossa on aiheuttanut vähän yllättyneisyyttä mussa kyllä, nimittäin se, että mun olkavarsissa on ihan järkyttävä määrä verrattain jo aika pitkääkin karvaa! Oon tehnyt vertailua esim. just mun kumppanin ja veljen kanssa, ja vaikka mun veljen kanssa tuntuu että meillä moni asia menee samalla tavalla esim. parrankasvun kanssa, niin mä olen huomattavasti karvaisempi muualta kehostani. Hänelläkään ei kasvanut olkavarsissa käytännössä yhtään karvaa. Pitäis ehkä kysyä miltä isän olkavarret näyttää, haha. :D

Mä olen siis jotenkin tosi kotonani ihokarvojeni kanssa. Mulla on jo nuoresta asti ollut verrattain paljon karvaa esim. vatsassa ja omasta mielestäni myös jaloissa, ja se on häirinnyt mua aikaisemmin hirveästi kun on tuntunut, että niin ei saisi olla tai että se on jotenkin inhottavaa jos ei jaksa ajella esim. säärikarvojaan (ja mähän en todellakaan yleensä jaksanut). Nyt mun on vaikea ajatella hankkiutuvani eroon mistään ihokarvoistani, ne aiheuttaa mulle niin paljon hyvää oloa ja jopa euforiaa mun kehosta hetkittäin. Eikä mua kyllä jaksa enää kiinnostaa mitä muut ajattelee, vaan musta on ihana kävellä ulkona shortseissa jalkakarvat hulmuten.

Kaikkinensa; olen aika onnellinen. Testot on parantaneet mun elämänlaatua huomattavasti, ja tämänkin sanominen tuntuu hirveältä vähättelyltä. Tuntuu, että testot on antaneet mulle elämän.

Meinasin alun perin sisällyttää tähän samaan postaukseen vielä selostuksen siitä, miten prosessi seuraavaksi tulee etenemään, mutta luulen, että teen aiheesta piakkoin ihan oman postauksensa. Olin ajatellut myös, että teen näitä kuukausiseurantapostauksia siihen asti että olen ollut tasan vuoden testoilla. Sehän tuleekin täyteen ensi kuussa. Nyt viime kuukaudet on kyllä jo tuntunut, että eihän tässä ole enää mitään kerrottavaa, joten ehkä jatkossa voisi testomuutoksia ja -fiiliksiä päivitellä sitten vaikka puolen vuoden välein.