Täytin tänään 28 vuotta.
Ei kyllä tunnu oikein kovin erityiseltä.
Mun on ollut viime päivinä tosi vaikea olla, luulen että se johtuu matalista testotasoista. Kaikki ärsyttää (etenkin jos on nälkä), olen ollut ahdistunut ja väsynyt, on ollut vaikea iloita mistään. Syntymäpäivä sattui jotenkin tosi huonoon väliin, kun torstaina on taas seuraava piikkiaika, edellisestä kerrasta on nyt 12 viikkoa. Ja sen kyllä huomaa.
Sen sijaan että pysähtyisin liikaa tähän päivään, haluan ajatella kulunutta vuotta tai kuluneita vuosia. Ja niitä oonkin kyllä tänään taas miettinyt.
Vuosi sitten mun fiilis oli aika hyvä. Olin ollut syntymäpäivänäni noin kolme viikkoa testoilla, ja muistan että kaksi vuotta sitten pohdin että jos mulla seuraavana syntymäpäivänäni on diagnoosi ja oon testoilla, niin oon kyllä onnellinen. Ja mulla oli diagnoosi ja olin juuri aloittanut testot.
En kuitenkaan koskaan pysähtynyt miettimään mikä kaikki tähän tämän vuoden syntymäpäivään mennessä olisi eri tavalla. Nyt syntymäpäivän lähestyessä kyllä toivoin että mulla olisi uusi henkilötunnus ja mun sukupuoli olisi juridisesti mies, mutta en muista esimerkiksi vuosi sitten ajatelleeni sitä sen enempää. Toinen asia, mitä en ehkä jotenkin vaan osannut ajatella, oli kaikki testomuutokset ja se miltä tänä vuonna näyttäisin, vaikka totta kai on aika itsestäänselvää, että reilun vuoden testoillaolon jälkeen muutokset olisi jo aika huomattavia, ääni olisi erilainen ja näyttäisinkin vähän erilaiselta.
Ja niin, näytänhän mä erilaiselta. Paremmalta kuin koskaan, enemmän itseltäni kuin koskaan. On parempi olla omassa kehossa kuin ikinä ennen.
Tältä näytän 28-vuotias minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti