Mulla oli viime maanantaina hormonipoliaika, ja koska mun hormonipoli on Tampereella, niin päätin lähteä matkaan jo sunnuntaina ja olla yötä hotellissa. Valitsin hotellin sijainnin ja hinnan perusteella, ja vähän myös siksi että mun valitsemassa hotellissa sattui olemaan kylpylä. Päätin, että haluan mennä pitkästä aikaa uimaan, ja mun tilaamat käyttöoikeusmerkitkin tuli postissa juuri edeltävällä viikolla ennen reissua.
Uiminen nimenomaan uimahallissa tai kylpylässä on ollut asia, jonka toteuttamisesta oon haaveillut pitkään. Tavallaan oon miettiny, että en mä varmaan koskaan pääse siihen pisteeseen että mulle ois ok mennä uimaan, koska tähänastisessa elämässä se ei todellakaan oo ollut sitä. Ajatus uima-asussa näyttäytymisestä sekä jaetuista suihku- ja pukutiloista on tuntunut täysin mahdottomalta. Olin kuitenkin päättänyt, että sitten kun mastektomia on ohi, niin mä menen uimaan. Samalla mun oli kuitenkin vaikea uskoa että oikeasti uskaltaisin toteuttaa tuon haaveen.
Mutta niin mä sitten vaan kuitenkin tein. Hotelliin sisäänkirjauduttuani vaihdoin huoneessa uimahousut jalkaan, vedin vaatteet päälle ja lähdin kohti kylpyläosastoa. Siellä oli kaikille omat yksityiset pukukopit joissa pystyi vaihtamaan uima-asun/kylpytakin päälle (tämän olisi toki voinut tehdä kyllä jo hotellihuoneessakin, mutta musta ei tuntunut oikein mukavalta liikkua kylpytakissa pitkin hotellin käytäviä ja aulaa) ja sen jälkeen omat tavarat jätettiin lukolliseen kaappiin ja avain otettiin ovesta tietenkin mukaan. Tästä jatkettiin matkaa sukupuolitettuihin suihku- ja saunatiloihin.
Mulla oli tosiaan mukanani tuo sininen ranneke, joka on siis käyttöoikeusmerkki. Se oikeuttaa kantajansa uima-asun päällä pitämiseen myös pesutiloissa. Suurin osa ihmisistä ei tokikaan varmaan merkin tarkoitusta tiedä, tai edes osaa kiinnittää siihen sen ihmeempää huomiota, mutta itselle se oli kuitenkin tosi tärkeä, koska tarvittaessa sillä olisi voinut sitten osoittaa syyn sille miksi pitää uimahousuja jalassa vaikkapa saunassa kuitenkaan kertomatta sen tarkempia henkilökohtaisia syitä.
Ensimmäisellä kerralla kun astuin suihkutilaan, ei siellä onneksi ollut ketään muuta mun lisäksi. Suihkut oli sijoitettu seinässä oleviin syvennyksiin, mikä tarjosi vähän lisää yksityisyyttä ja tuntui tosi tärkeältä. Saunassakin sain tämän ensimmäisen kerran olla yksin. Kun sitten lopulta seisoin allasosastolle vievän oviaukon kohdalla, pysähdyin hetkeksi, totesin itselleni että "sä pystyt siihen", vedin syvään henkeä ja astuin allasosaston puolelle. Löysin tieni uima-altaaseen, ja kaikki oli hyvin. Olin vihdoin tehnyt juuri sen mistä olin vuosia haaveillut, ja olin tosi ylpeä itsestäni, tuli ihan herkistynyt olo.
Vesi on mun mielestä ihana elementti. En ole kovin hyvä uimaan, mutta viihdyn vedessä tosi hyvin, ja kyllä mä pinnalla pysyn jos täytyy. Vesi on esim. suihkussa auttanut mua myös kehodysforiaan, ja jos pahimpina dysforia-aikoina olisi ollut mahdollisuus uimiseen, niin mä olisin varmasti saanut siitäkin paljon apua olooni. Sitä mahdollisuutta ei silloin ollut, mutta tuntuu tärkeältä että nyt mulla vihdoin on se mahdollisuus samalla tavalla kuin muillakin.
Loppujen lopuksi taisin käydä saunassa ja uimassa yhteensä kolme kertaa aina vuorotellen. Seuraavilla kerroilla saunassa ja suihkutiloissa oli muutakin porukkaa, mutta kaikki meni tosi hyvin. En kokenut, että kukaan olisi tuijottanut mua tai esim. mun arpia mitenkään ihmetellen. Toki joku saattoi pohtia mistä tuollaiset arvet on tulleet, mutta itse en kokenut mitään tilannetta vaikeaksi tai kiusalliseksi. Eniten mua harmitti se, että piti pitää uimahousut jalassa saunassa, kun mielelläni olisin ottanut ne pois kuten kaikki muutkin. Välillä oli olo, että miksen mä vaan voisi olla ilman uikkareita, vaikka syyhän on aika selvä.
Kaiken kaikkiaan uiminen oli siis tosi hyvä kokemus, ja mulle itselleni henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Tuli sellainen olo, että vihdoin mä pystyin tekemään tämän asian samalla tavalla kuin muutkin, vihdoin oon tässä. Jotenkin uimahallissa käyminen oli vaan valtavan tärkeä merkkipaalu mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti