Kutsunnat

Mulla oli viime keskiviikkona kutsunnat, ja ajattelin, että tuun kertomaan tännekin miten ne meni ja mitä kutsunnat ylipäätään näin poikkeusaikana piti sisällään. Etukäteen tuntui, etten oikein löytänyt mistään tietoa siitä mitä kutsunnat ihan oikeasti sisältäisi, varsinkaan siinä tapauksessa että hakeutuu siviilipalvelukseen. Sain kutsuntakirjeeni postissa viime syksynä, ja toisen samanlaisen alkuvuodesta. Molempien mukana kerrottiin kutsuntojen ajankohta sekä paikka, minkä lisäksi mukana tuli täytettävä kysely. Mitään vaihtoehtoa siviilipalveluksesta ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa edes annettu, mikä tuntui musta vähän oudolta. Tai siis ikään kuin oletettiin että kaikki olisivat kiinnostuneita asepalveluksesta.

No, aluetoimistolle vei mun tie kuitenkin viime keskiviikkoaamuna, ja mukaan tarvitsi henkilöllisyystodistuksen sekä sen täytetyn kaavakkeen. Mun henkkarit oli menneet vuodenvaihteessa vanhaksi, koska en ollut saanut haettua uutta passia kun täytin viime vuonna 28 vuotta ja olin asevelvollinen. Heti kutsuntojen jälkeen pistin tilaukseen uudet henkkarit.

Aluetoimistolle jonotettiin ulkona koronatilanteen vuoksi, ja kolme henkilöä pääsi kerrallaan sisälle ilmoittautumaan. Ovella piti desinfioida kädet ja pistää maski naamaan jos ei jo ollut, aika perusmeininki siis. Ilmoittautumispöydän takaa sai mukaan alla näkyvät paperit, eli tietoa kutsunnoista ja asepalveluksesta sekä sen vaihtoehdoista, ja lisäksi tuollaisen paperinivaskan terveystietokaavakkeita, jotka tarvitsi mukaan lääkärintarkastukseen. Tämän jälkeen kiivettiin pari kerrosta ylöspäin, jossa meidät ohjattiin turvavälein istumaan huoneeseen kymmenen hengen ryhmään. Tämän ryhmän kanssa sitten siirryttiin huoneesta toiseen, eli jonotettiin. Lopulta päästiin lääkärintarkastukseen yksi kerrallaan.

Lääkärintarkastus jännitti mua etukäteen, koska en oikein tiennyt mitä siltä pitäisi odottaa. Käytännössä lääkärintarkastus oli lyhyt keskusteluhetki. Lääkäri kysyi multa miten mulla menee ja mitä kuuluu, ja lisäksi että tunnenko itseni terveeksi ja onko mulla jotain sairauksia tms. Kerroin että mulla on paniikkihäiriö ja oon transsukupuolinen. Lääkäri kertoi mulle, että mulla olisi transdiagnoosin avulla mahdollisuus vapautukseen, mihin sanoin, että en halua vapautusta.

Ylipäätään lääkäri oli ihan tosi hyvin kartalla asioista ja kohtasi mut tosi hyvin. Tilanne oli oikeasti tosi rento, vaikka olin etukäteen pelännyt että se olisi kaikkea muuta. Olin erityisen onnellinen siitä, miten hyvin lääkäri näytti tietävän transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista, ja miten hän suhtautui siihen tosi luontevasti.

Tarkastus päättyi siihen, että lääkäri määritti mulle palvelukelpoisuusluokan, ja hän itse asiassa sanoi vielä, että ottaisivat mut mielellään asepalvelukseen, mutta ilmaisin siis toki että oon hakeutumassa sivariin. Tämän jälkeen sainkin jo lähteä, ja koko tapaaminen kesti ehkä 5-10 minuuttia.

Lääkärintarkastuksen jälkeen oli ohjelmassa käydä vielä kutsuntalautakunnan edessä, mutta sitä ennen hain sivupöydältä siviilipalvelushakemuksen ja täytin sen. Olin lukenut etukäteen jotain pelottelutarinoita siitä miten sivariin hakeutumisesta olisi tehty jotenkin hankalaa ja paperi pitäisi hakea kaikkien edessä, mutta siellä se oli missä kaikki muutkin infolappuset ja paperit, ja sen olisi voinut myös tulostaa ja täyttää etukäteen. Lisäksi mulle kerrottiin kyllä mistä paperit löytyy ja siviilipalveluksesta oli tietoa myös infolehtisessä jonka sai ilmoittautumisen yhteydessä.

Kutsuntalautakunnan eteen meneminen kuulostaa pelottavalta, mutta käytännössä siis yksitellen mentiin huoneeseen, jossa istui kaksi ihmistä pleksin takana. Toinen naputti tietokoneelle mun hetun kun toinen saneli sen. Olin ojentanut samassa kasassa muiden papereiden kanssa myös tuon siviilipalvelushakemuksen, joten he vaan totesivat mun hakeutuvan sivariin, ja ilmoittivat mun olevan siitä hetkestä eteenpäin siviilipalvelusvelvollinen asevelvollisen sijaan. Muhun kuulemma otetaan lähiviikkoina yhteyttä siviilipalveluskeskuksesta. Tämän jälkeen mä sainkin jo lähteä kotiin.

Olin oikeasti positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin mun kutsunnat meni. Tai siis jännitin tosi paljon etukäteen, mutta loppujen lopuksi tuntui että muhun suhtauduttiin kuin kehen tahansa muuhunkin kutsuntoihin osallistuvaan, sain olla mies muiden joukossa, ja se oli mulle valtavan tärkeä kokemus. Nyt sitten alan vaan miettimään minkälaiseen paikkaan haluaisin siviilipalvelukseen!