Pääsin näkemään mun nännit!

SISÄLTÖVAROITUS: 

puhetta haavoista, tikeistä/tikkienpoistosta, leikkauksen yksityiskohdista sekä paljon höpötystä nänneistä :D (+kuvia)

 Leikkauksen jälkeen sain ohjeeksi, että viikon kuluttua pitäisi varata aika omaan terveyskeskukseen, jotta ihosiirteinä paikalleen laitettujen nännien päältä voitaisiin poistaa leikkauksessa niiden päälle ommellut suojataitokset. Mun nännithän on siis tosiaan ensin leikkaussalissa leikattu irti, sen jälkeen on hoidettu koko muu leikkaus ja sen jälkeen nännit on leikattu pienemmiksi ja laitettu ihosiirteinä paikalleen. Juurikin ihosiirteiden vuoksi mä en saanut kastella leikkausaluetta viikkoon (eli en päässyt suihkuun), ja tosiaan laput pysyi paikoillaan eiliseen asti.

Mua jännitti tosi paljon eilinen. Tai siis olin jännittyneen innoissani. Eniten hermoilin ehkä tikkien poistoa, koska multa ei ole koskaan poistettu tikkejä (paitsi kaksi tikkiä silloin viikko sitten kun dreenit poistettiin, ne oli yksillä tikeillä kiinni). Leikkausalueen varsinaiset tikit, eli ne millä leikkaushaavat sekä nännit on ommeltu kiinni, on kaikki sulavia tikkejä. Itse asiassa sairaanhoitaja eilen sanoi että ne on aika lailla sulaneetkin jo. Olin helpottunut siitä että niitä ei tarvitse poistaa. Sen sijaan tosiaan nännien päällä oli harsolaput, jotka oli ommeltu tikeillä kiinni ihoon nännin ympärille, ja lappujen päällä oli vielä teipit. Nämä tikit oli sulamattomia (tokikin, kun ne oli siinä harsolapussa kiinni), ja ne sitten eilen poistettiin. Lisäksi ohjeena oli vaihtaa haavojen teipit puhtaisiin.

Kurjinta eilen oli ehdottomasti se haavateippien irrottelu, koska se sattui! Osittain siksi, että ne jäi kiinni mun ihokarvoihin, mutta eniten varmaan siksi että haavoihin sattui kun niihin kiinni tarttuneet teipit revittiin irti. Haavojen päälle oli osaan kohdista muodostunut vähän rupea, joten teippien irti repiminen repi samalla ne ruvetkin irti, ja tuolta kainalon alta vähän siksi tihkui verta. Kuulemma ihan normaalia, mutta aika ahdistavaa silti mun mielestä. Dreenien poiston jälkeen ehkä kurjin tunne tähän leikkaukseen liittyen toistaiseksi oli tuo haavateippien irti kiskominen. Jatkossa niitä ei onneksi itse tarvitse repiä irti, vaan ne vaihdetaan 1-2 viikon välein sitten kun ne itsestään alkaa irtoilemaan suihkussakäynnin yms. seurauksena. Haavojen teippailua suositellaan parhaan mahdollisen lopputuloksen takaamiseksi puolen vuoden ajan, joskin mun epikriisissä lukee että mulla on rintakehän alueella niin "hyvin kehittynyt karvoitus", että teippailu voi olla haastavaa ja jos se ei onnistu, niin haavoja voi myös rasvailla. Mutta en mä nyt ainakaan toistaiseksi näe mitään ongelmaa teippailussakaan.

Olin istuvassa asennossa kun noita haavateippejä kiskottiin irti, eikä mulla siinä vaiheessa vielä ollut mitenkään huono olo. Hoitaja alkoi irrottaa teippejä ja tikkejä toisen nännin päältä, ja vaikka se sitten taas ei enää sattunut, niin jotenkin se tunne oli mulle ihan kamala kun ne langat vähän nyki mun ihoa ja lähti sieltä irti. En tiedä miksi se oli niin kauhistus. Selvisin ihan hyvin, sanoin kyllä hoitajalle että mulla on ehkä vähän huono olo. Hän kehotti hengittämään syvään ja tein työtä käskettyä. Saatiinkin ensimmäinen nänni ulos paketista, ja olin jotenkin ihan äärettömän helpottunut että se näytti tosi hyvältä ja oli ihan kunnossa. Nännien suhteen oli siis se riski, että ne voisi mennä kuolioon, vaikka tietenkin tavoite oli että niin ei kävisi. Pelkäsin jotenkin silti että niin käy. Ehkä se helpotus siitä ihan hyvännäköisen nännin näkemisestä oli niin suuri että mua alkoi ihan valtavasti itkettää, tuli tosi herkistynyt olo. Pian tän jälkeen totesin että huone pyörii, jolloin hoitaja äkkiä käski mut makaamaan.

Yllätyin itsekin että mulle tuli niin kauhean huono olo. Se kyllä helpotti sitten kun makoilin, saatiin irrotettua tuppo toisenkin nännin päältä ja se näytti tosi hyvältä myös. Tässä vaiheessa, noin viikko leikkauksesta/ihosiirteen laittamisesta, siirretty ihoalue on vielä tosi tumma ja sikäli aika karun näköinen. Se on kuitenkin ihan täysin normaalia, ja pikkuhiljaa nännien olisi tarkoitus ulkoreunasta lähtien alkaa muuttumaan vaaleanpunaisiksi, sellaisiksi normaalin nännin värisiksi. Tälläkin hetkellä nännit tuntuu ihan normaalilta, pehmoiselta iholta, mikä on jotenkin hassua kun ne on niin kummallisen väriset.

Olin tosi innoissani siitä että nännit otettiin pois paketista. Tän jälkeen hoitaja vielä puhdisti mun leikkaushaavat ja laittoi niihin uudet ihoteipit päälle. Kotona en malttanut olla riisumatta tukitoppia ja ihailematta rintakehää nännien kanssa, ja tänä aamuna kävin vihdoin suihkussa ja ihailin vähän lisää. Vitsi että näyttääkin oikeesti hyvältä!

Oon myös jotenkin äärettömän helpottunut siitä miten hyvin oon parantunut ja miten hyvin mun koko leikkaus sujui. Oon leikkaustulokseen toistaiseksi ainakin ihan äärettömän tyytyväinen. Nännien suhteen pelkäsin etukäteen, että ne olisi jotenkin oudonnäköisessä paikassa, ja yksi mun pelko oli myös että ne jäisi liian suuriksi. Oon kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen myös siihen minkä kokoiset ja missä kohdassa ne on.

Toistaiseksi mun ei tarvitse tähän tietoon käydä enää pitkään aikaan missään terveydenhuollossa rintakehän takia, vaan paraneminen jatkuu kotona, tästä lähtien teippailen leikkaushaavat/arvet tarvittaessa itse ja Taysissa on kontrollikäynti sitten puolen vuoden päästä leikkauksesta, eli joskus huhti-toukokuussa varmaan.