Eilen tuli kuluneeksi tasan viikko mastektomiasta, ja ajattelin että tulen päivittämään vähän tämän ensimmäisen viikon toipumiskuulumisia ja fiiliksiä muutenkin. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että toipuminen on mulla mennyt tosi hyvin ja oon ollut itsekin yllättynyt siitä miten hyvä olo mulla on ollut ja miten vaivattomasti kaikki on mennyt.
Mulla ei ole ollut oikeastaan ollenkaan leikkauksen jälkeen kipuja. Lääkärin määräämiä särkylääkkeitä (Buranaa ja Panadolia) söin aikalailla tasan viikon ajan leikkauksesta kolme kertaa vuorokaudessa eli kahdeksan tunnin välein. Juuri ennen tuon kahdeksan tunnin täyttymistä kyllä huomasi että lääkkeen vaikutus alkoi lakkaamaan. Vaikkei varsinaisesti sattunut, niin olo muuttui sellaiseksi vähän epämukavaksi. Eilen iltapäivällä sellaista tunnetta ei enää tullut, joten unohdin ottaa särkylääkkeet ja samalla totesin, että en taida tarvita niitä enää. Yöksi otin varmuuden vuoksi vielä, ja tänä aamuna pelkän Buranan. Uskon kuitenkin, että lääkkeet voi nyt aikalailla jättää pois. Reseptissä ei lukenut kuinka kauan lääkkeitä pitäisi syödä, vaan että "tarvittaessa kipuun".
Oon pystynyt tekemään normaaleita asioita kotona heti kun palattiin kotiin leikkauksesta. Aluksi toki olin varovaisempi, ja mitään raskasta en saa nostella, mutta pystyn kyllä hyvin laittamaan ruokaa, järjestelemään tavaroita, silittelemään koiria, nostelemaan kauppaostoksia kauppakassista yksitellen kaappeihin, pelailemaan kämppisten kanssa lautapelejä jne. Oon pystynyt heti kotiinpaluupäivästä (eli leikkauspäivää seuraavasta päivästä) lähtien pukemaan paidat yläkautta päälle, tekemään kaikki polilta saadut venytysohjeet, nostamaan kädet kohti kattoa ja ylipäätään mun mielestä mun käsien liikkuvuus on ollut koko ajan hyvä.
Ehkä suurin sellainen elämää rajoittanut tekijä on ollut väsymys. Ensimmäiset päivät leikkauksesta lepäilin ja nukuin kyllä myös aika paljon, mutta olin samalla jotenkin aika hyper. Vähän liian innoissani malttaakseni levätä riittävästi kai. Sen jälkeen oon kuitenkin pyrkinytkin lepäämään riittävästi, minkä lisäksi on tuntunut kyllä siltä että on pakkokin. Mut saattaa yhtäkkiä vallata aivan tajuton väsymys, silmät menee väkisin kiinni enkä vaan jaksa tehdä mitään. Kun olen pirteä niin olen kyllä pirteä, jaksan jutella ja touhuta, mutta se väsymys tulee aika yhtäkkiä aina. Senkin suhteen on kyllä päivien saatossa jo vähän helpottanut, ja vaikka esimerkiksi viime yönä yli yhdeksän tunnin yöunet ei millään tavalla tuntuneet liioittelulta, niin alkuviikosta mun yöunet saattoi helposti venyä kellon ympäri ja silti tarvitsin lisäksi vielä päiväunet.
Leikkauksen jälkeinen väsymys ei kyllä ole sellaista kuin alun perin ajattelin, luulin nimittäin että se olisi ollut jotenkin kokonaisvaltaisempaa. Tai siis onhan tämä kokonaisvaltaista, koska oon ihan älyttömän väsynyt silloin kun se väsymys iskee, mutta koko ajan suurenevan osan ajasta oon kuitenkin ihan normaali ja pirteä ja jaksan hyvin. Ja sen seurauksena oon tehnyt paljon normaalejakin asioita, vaikken tokikaan niin paljon kuin yleensä.
Ymmärrettävästi suurin osa ajasta menee kotona, mutta oon käynyt kyllä ulkonakin pari kertaa. Tultiin tosiaan kotiin viikko sitten perjantaina, ja sen jälkeen kävin ulkona seuraavan kerran vasta keskiviikkona. Tai toki kävin meidän parvekkeella päivittäin haukkaamassa vähän raitista ilmaa, mutta jotenkin oli liian väsynyt ja haavoittuva olo lähteä pois kotoa. Lisäksi mä en pääse pois kotoa yksin, kun meidän hissin ovi on niin raskas etten nyt saa avata sitä itse. Mutta keskiviikkona tosiaan käytiin Samuelin ja koirien kanssa rauhallisella ja lyhyellä lenkillä. Se väsyttikin mut ihan totaalisesti. Eilen puolestaan kävin terveyskeskuksessa yhden ystävän saattelemana, tuntui että jaksamista löytyi jo paljon enemmän! Terveyskeskuskäynnistä ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksensa vähän myöhemmin.
Kaiken kaikkiaan siis paraneminen on mennyt tosi hyvin, mulla on ollut koko ajan hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin ja jaksaminen lisääntyy päivä päivältä samalla kun väsymys väistyy. Olen tosi onnellinen ylipäätäänkin, mutta myös siitä että kaikki on vaan mennyt näin hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti