Tässä ensimmäisessä kuvassa olen minä tänä aamuna. Mulla on jotenkin kiva olo, ulkona tuulee ihan hirveästi, vaikka ikkuna on kiinni niin tuulen ujelluksen kuulee silti. Vielä paistaa aurinko, mutta ulkona on niin kylmä että sain laittaa neuleen päälle. Se tuntuu turvalliselta.
Tuntuu, että sen jälkeen kun muutin Helsinkiin, on tapahtunut ihan valtavasti asioita. Olen tehnyt joka päivä jotakin. Tavannut ihmisiä, suunnitellut viikon jo etukäteen, käynyt joka päivä jossakin, hoitanut asioita. Mulla on hyvä olo kun menen ja teen. Lauantaina käytiin Suomenlinnassa, ja joku siinä paikassa vaan on tosi kaunista. Meillä oli sielläkin kaunis päivä, vaikka paloinkin naamasta kun olin niin hölmö etten tajunnut laittaa aurinkorasvaa koska tuuli niin paljon ettei ollut ollenkaan kuuma.
Outoa kyllä, mulla on viime päivinä ollut myös ihan hyvä olo itsestäni. On tuntunut, että olen tavannut vain ihmisiä jotka näkee mut sellaisena kuin olen, ja olen saanut olla sitä mitä olen. Kukaan ei oleta että olisin mitään muuta kuin Leimu. Vaikka oma peilikuva usein ahdistaakin, niin on helpompi olla armollinen itselleen hyväksyvässä seurassa.
Tärkeää on silti myös se, että olen istunut paljon allaolevassa kuvassa näkyvässä nurkassa. Se on ehkä mun lempparikohta mun huoneessa, jotenkin se on niin kaunis, värikäs ja mun. Seuraava projekti on löytää jossain vaiheessa huoneeseen sohva, sellainen riittävän persoonallinen, vanha ja halpa josta saa tehtyä kutsuvan kivoilla tyynyillä. Sitten ei tarvitse jumittaa hartioita ihan koko aikaa tässä samassa nurkassa.
Tuntuu tosi tärkeältä ja hyvältä että mulla on tämä oma paikka maailmassa. Vielä joskus voin kutsua tätä koko sydämestäni kodiksi. Outoa että muutosta tulee huomenna tasan kaksi viikkoa.
<3
VastaaPoista