Tänään kävin Digi- ja väestötietovirastossa viemässä sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyvät paperit, vihdoin! Tuntuu aika epätodelliselta että nyt oon oikeasti tässä vaiheessa prosessiani. Nyt koronan takia tuonne virastoon piti varata erikseen aika, mutta niitä oli ainakin Helsingissä varsin hyvin tarjolla, ja kun mä sain maanantaina vihdoin postissa kolmannen vaadittavan todistuksen ja varasin ajan illalla, niin sain sen nyt perjantaille, ja aikoja oli jäljellä niin että valinnanvaraa kyllä riitti loistavasti.
Sukupuolen juridista vahvistamista varten vaaditaan tosiaan siis kolme eri todistusta; yksi lausunto Helsingin transpolin lääkäriltä, toinen Tampereen transpolin lääkäriltä ja kolmas hormonipoliklinikalta. Transpolien lausunnot pitivät sisällään selityksen siitä, että koen pysyvästi olevani mies, ja että lääkäri puoltaa mun juridisen sukupuolen vahvistamista mieheksi. Hormonipolin lausunto oli lisääntymiskyvyttömyystodistus.
Digi- ja väestötietovirastossa menin sisälle ja mut ohjattiin odottamaan paikkaan, josta mut sitten nimellä kutsuttiin luukulle, annoin nuo vaaditut todistukset sekä henkilöllisyystodistuksen sekä täytin alla olevan paperin. Muuta ei tähän liittyen tarvinnut tehdä.
Mä kuitenkin pyysin myös, että saisin hetun muututtua todistuksen kaikista vanhoista tiedoistani, niin on helpompi sitten todistaa että esim. mun vanhat koulutodistukset on mun, ja uskon että sitä paperia voi ehkä tarvita myös silloin, jos haluaa hakea esim. juuri niitä vanhoja koulutodistuksia nykyisillä tiedoilla. En vielä tiedä koenko sitä tarpeelliseksi, mutta varulta nyt kuitenkin.
Tämän lisäksi mä täytin, ihan siis tähän aiheeseen liittymättömänä periaatteessa, ilmoituksen kutsumanimen muutoksesta. Mun etunimethän on Leimu Joonatan, ja oon jo pitkään miettinyt että haluaisin että Joonatan olisi mun virallinen kutsumanimi. Tällöin voisin käyttää sitä aina uusien ihmisten kanssa esim. töissä tai missä nyt sitten uusia ihmisiä tapaankaan, ja oon jo hiljalleen vähän ottanut sitä käyttöönkin. Se on tuntunut hyvältä, ja siksi tänään päätin täytellä myös tuon kutsumanimilomakkeen kun siellä virastossa kerran jo valmiiksi olin.
Sen lisäksi, että Joonatan tuntuu musta tosi omalta, halusin muuttaa kutsumanimeni myös siksi, että Leimu on nimenä niin erikoinen, että se herättää aika paljon huomiota. Sellaista huomiota jota en ihan välttämättä haluaisi aina osakseni. Tuntuu, että missä yhteydessä tahansa tapaan uuden ihmisen, niin multa kysellään aina kysymyksiä mun nimestä. Ne on ystävällisiä kysymyksiä ja varmasti ihan hyvällä tarkoitettu, esim. siihen liittyen että mistä mun vanhemmat on keksineet mun nimen tai oonko vaihtanut nimeä. Koen ne kauhean henkilökohtaisiksi ja väsyttäviksi. Tuntuu myös, että jokainen uusi ihminen jonka tapaan, oli se sitten Facebook-kirppiskauppoja tehdessä, työhaastattelussa tai jossakin vapaa-ajan toiminnassa, kokee tarpeelliseksi kommentoida mun nimeä. Ja vaikka se kommentointi on siis positiivista, niin jotenkin en kaipaisi sitä huomiota.
Leimu tuntuu musta edelleen oikeinkin omalta nimeltä, enkä missään nimessä halua vaihtaa sitä pois. Tämä kutsumanimen virallinen muuttaminen kuitenkin tuntui tässä hetkessä musta sopivalta.
Käynti digi- ja väestötietovirastossa oli ehdottomasti tosi hyvä kokemus, virkailija oli mukava ja asiat sujui jotenkin tosi jouhevasti ja helposti. Koska juridisen sukupuolen muuttuminen on mulle luonnollisestikin tosi iso asia, niin mua jännitti tuo käynti oudolla tavalla hirveästi, vaikka tiesin ettei siinä kyllä ole mitään jännitettävää - niin kuin ei ollutkaan. Virkailija sanoi, että hetun muuttumisessa menisi parisen viikkoa, joten nyt sitten jännäillään. Ja sen jälkeen opetellaan uusi hetu ja sitten hoidetaan se "kiva" osuus tästä eli kaikki mahdolliset paperiasiat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti