Hetun muutos 3 / uusi passi

Kävin maanantaina poliisiasemalla tekemässä passihakemuksen. Passin hakeminen on käynyt tutuksi puuhaksi tässä viime vuosina, kun oon joutunut hakemaan kolme uutta passia prosessin aikana (tai siis tämä oli nyt se kolmas). Ensimmäisen hain, kun muutin nimeni loppuvuodesta 2017, toisen hain vuosi sitten kun toinen nimeni muuttui ja nyt sitten hetun muuttumisen vuoksi hain taas uutta passia.

Passin hakeminen meni ihan hyvin, tarvitsin tietenkin uudet kuvat ja sormenjäljet sekä allekirjoitus otettiin uudelleen. En kuitenkaan itse ollut jotenkin yhtään tullut ajatelleeksi, että mähän olen asevelvollinen. Tai toki tuokin ajatus jossain vaiheessa oli varmaan mielessä pyörähtänyt, mutta en kuitenkaan ollut osannut ajatella, että se liittyisi jotenkin passin hakemiseen. No, lopputulos oli sitten se, että sain passin vaan tämän vuoden loppuun saakka, koska mulla ei ollut vapautusta asepalveluksesta.

En oo koskaan halunnut mennä armeijaan, enkä halua sitä vieläkään, ja kuulemma vapautuksen saisi helposti haettua ihan vaan sillä että olisi yhteydessä Puolustusvoimiin. Tajusin kuitenkin, että mullahan olisi mahdollisuus hakea siviilipalvelukseen, ja jäin ihan toden teolla miettimään asiaa. Pitää ehkä pohtia tätä vähän enemmänkin, mutta kaiken järjen mukaan mun siis pitäisi saada kirje kutsuntoihin tänä syksynä, ja kutsunnoissa voisin sitten hakeutua siviilipalvelukseen niin halutessani.

Passin saaminen oli ihan ensisijaisen tärkeää nyt, koska mulla ei ole mitään muuta henkilöllisyystodistusta, ja ilman henkilöllisyystodistusta en voi uusia käytännössä mitään virallisia dokumentteja. Koululle, hormonipolille sekä tuki- ja liikuntaelinpolille (mastektomia tehdään siellä) oon ilmoittanut kyllä uuden hetun puhelimitse, lisäksi se päivittyi automaattisesti Kelaan ja tiedot siirtyi uudelle hetulle ainakin heidän palveluissaan. Tämän lisäksi olisi tärkeää uusia ihan ensimmäisenä pankkitili ja -kortit, minkä jälkeen voisin myös saada uudet verkkopankkitunnukset ja päästä tunnistautumaan eri verkkopalveluihin jotka vaatii suomi.fi-tunnistautumista. Pankkikortti ja verkkopankki siis edelleen kyllä muuten toimii normaalisti, onneksi. Lisäksi pitäisi uusia kirjastokortti, matkakortti yms.

Sain yllättyä positiivisesti, kun jo eilen tuli viesti joka ilmoitti, että passini on noudettavissa. Kävin poliisiasemalla siis maanantaina, ja jo keskiviikkona passin olisi saanut hakea. Olin koko päivän menossa muualla, joten en ehtinyt hakemaan passia vielä eilen, mutta tänään kävin sen noutamassa.

Vaikka tarvitsen passia toki moneen eri asiaan, odotin ehkä kuitenkin eniten sitä että pääsisin näkemään oman passini jossa lukisi sukupuolen kohdalla M, mies. Vihdoin. Ja siinähän se komeilee!

On jotenkin vaikea tiivistää sanoiksi omia tunteita (musta tuntuu että sanon näin koko ajan kun jotain tärkeää ja suurta tapahtuu), mutta jotenkin tämä on kyllä ihan valtava rajapyykki. Tähänhän sitä on tavallaan koko ajan tähdätty, ja nyt se vihdoin on totta. Vaikka oon tiennyt mun uuden hetun jo hetken aikaa, tuntui tuon sukupuolimerkinnän näkeminen painettuna jotenkin sellaiselta tärkeältä hetkeltä, sellaiselta että nyt tää on tässä ja tätä ei oteta multa pois. Oon myös huomannut, että mulla on jotenkin itsevarmempi olo monissa eri tilanteissa kun tiedän, että olen vihdoin myös juridisesti mies. Eihän kukaan oikeasti ole tiennyt eikä tiedä edelleenkään, mikä merkintä mun passissa lukee (paitsi ne ihmiset jotka tarkastaa mun henkkarit jossain tietenkin), mutta silti se tuntuu itsestä ihan valtavan tärkeältä. Että nyt mulla on repussa passi, jonka henkilötunnus ja sukupuolimerkintä todistaa että mä olen mä.

Koska oon uusinut passia suhteellisen usein, tein myös tällaisen kollaasin mun kolmesta viimeisestä passikuvasta. Muistan, että tuon vuonna 2017 otetun kuvan kohdalla jo ajattelin että vihdoin mä näytän passikuvassani ees jotenkin itseltäni. Ja toki, olin jo silloin vakaasti matkalla kohti itseäni, mutta mun matka oli kyllä varsin alussa. Tuntuu uskomattomalta, miten tavallaan tuo hetki oli ihan vasta, ja samalla siitä on kohta oikeasti kolme vuotta aikaa ja nyt toi viimeisen kuvan kaveri katsoo mua peilistä. Keskimmäinen kuva on otettu vajaa vuosi sitten, oon siinä ollut noin kuukauden tai kaksi testoilla.

Seuraavaksi on siis vuorossa visiitti pankkiin ja muidenkin korttien uusiminen. Ei mitenkään houkutteleva ajatus kaikkien paperiasioiden hoitaminen, mutta toisaalta aika pieni hinta siitä, että sukupuolimerkintä nyt on oikea ja sain uuden henkilötunnuksen.