Tai oikeastaan nimenmuutoksesta on vähän yli 3kk jo. Tuntuu hassulta, että siitä on vasta niin vähän aikaa, koska musta tuntuu että olisin aina ollut Leimu. Nimeä vaihtaessa olin ensin kovin yllättynyt siitä miten helppoa se käytännössä oli; kunhan marssi maistraattiin ja vaihtoi nimen sekä uusi kaikki kortit ja muut. Loppujen lopuksi olin kuitenkin vielä yllättyneempi siitä miten nopeasti uusi nimi alkoi tuntumaan omalta.
Olin vaihtanut nimeni Facebookissa jo ennen virallista nimenmuutosta, ja kun virallinen nimi astui voimaan, kirjoitin myös Facebookiin miksi olin vaihtanut nimeä ja että toivoisin että musta käytettäisiin mun uutta nimeä. Lisäksi kerroin pian nimenmuutoksen jälkeen työpaikalla uudesta nimestäni, eli pikkuhiljaa kaikki ihmiset on siitä saaneet tietää. Etenkin työpaikan lapsille nimen kertominen jotenkin vahvisti sen että nimi alkoi tuntumaan omalta ja aloin reagoimaan uuteen nimeen, koska sitä sai kuulla niin paljon. Se oli ihan parasta! Alussa uuden nimen kuuleminen tuntui vähän oudolta, kun pelotti samalla että toisten ihmisten on kamalan vaikeaa ja vaivauttavaa käyttää sitä, ja toisaalta vaikka sen kuuleminen tuntui tosi hyvältä niin se tuntui myös hassulta.
Mulle itselleni uuden nimen käyttäminen on ollut alun jälkeen luontevaa ja tuntunut vaan tosi hyvältä. En ole katunut nimen vaihtamista vielä ainaskaan kertaakaan, kerran kyllä näin unta että allekirjoitin jonkun paperin vahingossa vanhalla nimellä ja menin ihan paniikkiin että miten sen nyt voi muuttaa. Uusi nimi on tuntunut tosi suurelta osalta mun identiteettiä ja jotenkin merkiltä koko maailmallekin siitä että mä olen mä. Vaikka oon jo tottunut siihen että mulla on uusi nimi, niin silti saatan tulla vaan uskomattoman onnelliseksi kun tajuan miettiä miten ihana nimi mulla on ja miten sopivalta se musta tuntuu.
Nimenmuutoksen jälkeen huomasin, että uuden nimen opettelu olikin vaikeinta niille kaikista läheisimmille ihmisille, mikä kyllä toisaalta käykin järkeen, koska nehän musta mun nimeä eniten käyttää ja on käyttänyt. Välillä on tuntunut tosi epätoivoiselta ja pahalta kun vanha nimi on pompannut aina jostain esiin, mutta nyt mulla on jo aika rauhallinen olo kun suurin osa ihmisistä suurimmassa osassa tilanteita käyttää musta mun uutta nimeä, ja oikeastaan kaikki mun elämässä olevat ihmiset ainaskin yrittää käyttää sitä parhaansa mukaan. Se tuntuu tärkeältä ja hyvältä. Toisaalta jos joku jotenkin ei "suostu" käyttämään mun oikeaa nimeä, niin tulee sellainen olo että se tahallaan haluaa loukata mua vaikkei sen ihmisen mielestä kyse välttämättä olisikaan siitä, vaan esimerkiksi oman mukavuuden tavoittelusta.
Tavallaan mä en ajattele että mun vanha nimi ois mikään salaisuus, tai ajattelin varsinkin ennen nimen vaihtoa että enhän mä mun vanhaa nimeä mitenkään häpeä, ei mun tartte sitä salailla tai jättää kertomatta, tai ei se nyt oo niin kamalan paha jos joku sitä kysyy. Aika pian mä kuitenkin aloin ymmärtämään miksi vanhaa nimeä kutsutaan dead nameksi. Mulle uusi nimi edustaa sitä kuka mä olen, ja vanha sitä kuka mä en ole. Vaikka mun vanha nimi on nimenä kiva, niin se ei ole enää mun nimi, ja tuntuu että sellaiset ihmiset jotka sen tietää voisi satuttaa mua sillä tosi pahasti jos tahtoisi. Jotenkin sitä on tosi vaikea selittää, koska eihän se ollut kuin yksi päivä kun mä muutuinkin virallisesti Leimuksi, ja sitä ennen olin tunnettu yli 25 vuotta vanhalla nimelläni ja olin sietänyt sitä ihan hyvin vielä ennen nimen virallista muutostakin.
Enää mä en kuitenkaan siedä. Joskus oon sanonut, että jos joku kutsuu mua vanhalla nimellä, niin se tuntuu vähän siltä kuin joku löisi mua, ja se oikeastaan onkin aika osuvasti sanottu, koska siltä se oikeasti tuntuu. Se tuntuu väärältä ja se satuttaa, vaikka totta kai mä ymmärrän että vahinkoja sattuu tai kaikki maailman ihmiset ei ees välttämättä tiedä mun uutta nimeä tai sitä että olen vaihtanut nimeä.
Onneksi nyt tilanne on kuitenkin se että saan olla kiitollinen mun läheisille ja myös ei-niin-läheisille ihmisille siitä että ne oikeasti yrittää ja käyttääkin musta mun oikeaa nimeä. Joka kerta kun mä kuulen sen, niin mulle tulee tosi nähty ja hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti