Helsinki Pride 2018

Kuten moni muukin, myös minä osallistuin lauantaina Helsinki Pride -kulkueeseen. Oon osallistunut itse kulkueeseen joka vuosi viimeisten kuuden vuoden ajan, minkä lisäksi tänä vuonna mun oli mahdollista osallistua myös muihin Pride-viikon tapahtumiin kun asun Helsingissä. Aika vähäiseksi mun osallistumiset lopulta sitten kuitenkin jäi, vaikka suunnittelin jotain ihan muuta. 

Osallistuin keskiviikkona Sukupuolien moninaisuuden ääni kirkossa ja Raamatussa -nimiseen tilaisuuteen, kuten voi päätellä, niin se oli kirkon järjestämä. Lisäksi käytiin perjantaina Kallion kirkossa Sateenkaarimessussa. Mun osallistuminen Prideille oli siis ehkä vähän kirkkopainotteista, mutta iloitsin kyllä koko viikon siitä ilmapiiristä jonka lukuisat sateenkaariliput loi Helsinkiin. Tuntui Pride-viikolta koko viikon, vaikken mitään ihmeellistä tehnytkään. 

Kulkueessa mulla on joka vuosi tapana ollut tehdä niin, että hyppään sen matkaan jossain vaiheessa, etenen vähän kulkueen mukana, hyppään sopivassa kohtaa pois, jään katsomaan ja kuvaamaan kulkuetta, sitten hyppään taas kyytiin ja toistan saman jonkun ajan päästä. Niin tänäkin vuonna. Musta on kivaa nähdä mahdollisimman paljon kulkuetta ja ihmisiä ja ottaa valokuvia. Tämän vuoden valokuvasaldo ei ole erityisen monipuolinen tai hieno, mutta kuitenkin. 

Ihmisillä tuntuu olevan monenlaisia mielipiteitä Pridestä, siitä muistetaanko sen alkuperää tarpeeksi nykyistä tapahtumaa järjestettäessä jne. Mä olen joka vuosi lähinnä iloinnut siitä, että on olemassa tapahtuma jossa musta tuntuu että mä saan olla sitä mitä olen pelkäämättä. On kiva hukkua vaihtelun vuoksi massaan. Tänä vuonna iloitsin myös ihan erityisen paljon siitä, että translippuja näkyi paljon enemmän kuin koskaan ennen muistan nähneeni, ja moni muukin oli huomannut saman. 

Kulkuetta ei katsottu ihan loppuun saakka, mutta aika pitkälle kuitenkin. Sen jälkeen suuntana oli puisto ja piknik. Ja sen jälkeen koti. Oli kivaa kun pystyi kulkueen jälkeen suuntaamaan suoraan omaan kotiin. Päivä oli pitkä ja kiva, ja vaikka mulla ei nyt kovin suurta sanottavaa Prideista ehkä olekaan, niin olen kuitenkin tosi onnellinen siitä että kerran vuodessa järjestetään tapahtuma johon voin ja haluan osallistua ja jota saan odottaa joka vuosi.