Prosessi etenee, sain nimittäin juuri hetki sitten soiton siitä että mulla on kolme aikaa psykologille ensi kuussa! Kesällä psykiatri sanoi, että kannattaa varautua odottelemaan ainakin se puoli vuotta noita aikoja, ja mä varauduin. Viime käynnistä katsottuna ajat on kuitenkin 4kk päästä. Piristi tosi paljon kuulla että prosessi ehkä eteneekin vähän nopeammin.
Laitoin tähän postaukseen kuvitukseksi arkisia kuvia eiliseltä. Kenkäkuva ja työmatkataivas. Ei mulla kai ollut mitään sen ihmeempää asiaa, halusin vaan tulla mainitsemaan noista psykologin ajoista.
Viime aikoina on tavallaan ollut ristiriitainen olo. On ihanaa että prosessi etenee, varsinkin nyt kun tietää että se oikeasti etenee, mutta samalla pelottaa. Lähinnä se että eteneekö se oikeasti tai että voiko kaikki oikeasti mennä hyvin. Tuntuu hurjaltakin, että nuo psykologin ajat on tavallaan se viimeinen etappi prosessissa ennen hoitoneuvottelua. Ja hoitoneuvottelu pelottaa totta kai aivan valtavasti.
Samalla koko ajan tuntuu vahvemmalta. Vaikka olen ehkä välillä tosi hajalla ja peloissani, niin kuitenkin suunta on koko ajan selkeämpi ja matka pidemmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti