Kuka lohduttaisi Nyytiä? oli lapsena mun lempikirja, tai no on se sitä vieläkin. Meillä on sellainen kotivideo jossa olen vähän yli 2-vuotias ja osaan sen jo silloin ulkoa. Kun reilu vuosi sitten mietin itselleni nimeä, oli Nyyti loppujen lopuksi kuitenkin aika luonteva ja jopa itsestäänselvä valinta toiseksi nimeksi.
Nyyti-hahmo on Tove Janssonin kirjassa mun mielestä hyvin sukupuoleton, ja muistan etten lapsenakaan tainnut ajatella että Nyyti olisi tyttö tai poika. Ruotsinkielisessä alkuperäisessä tekstissä Nyytistä kyllä puhutaan han-pronominilla eli poikana. Juuri siksi Nyyti tuntui mulle sopivalta toiselta nimeltä, se kun oli tavallaan tosi sukupuoleton minkä lisäksi se ylipäätäänkin on vaan kiva ja kaunis nimi.
Joskus ehkä viime keväänä mulle tuli idea uudesta tatuoinnista, Nyytistä. Aika pian olin päättänyt sopivan kohdan Nyytille, ja kuvakin alkoi valikoitumaan. Viikko sitten oli vihdoin aika kuvan tekemiselle, ja siitä tuli ihana!
Luin kesällä taas kerran Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjaa, ja jotenkin sen tarina tuntuu koko ajan osuvammalta. Se on niin kaunis kuvituksineen ja runomittoineen, mutta samalla se kertoo mulle mun omasta elämästä. Jotenkin sellaisesta yksinäisyydestä ja eksyksissäolosta jota mun elämä on tähän saakka ollut. Kirjalla on kyllä onnellinen loppu ja toivon, että mäkin löydän omani vielä.
Tatuoinnin ottamisen jälkeen tuli sellainen olo että no voishan sitä ottaa seuraavan jo vaikka heti. Taidan kuitenkin hetken verran vielä säästää rahaa ja kehitellä ideoita, joita kyllä on olemassa jo. Oon kuitenkin pitänyt sellaista sääntöä itselleni, että ihan vähintään puoli vuotta ideointia tatuointia varten, jotta ehdin työstämään ideaa ja punnitsemaan sitä onko se todella niin hyvä idea että se kannattaa tatuoida ihoonsa loppuelämäkseen.
Nyytin kuva tuo mulle kuitenkin kauheasti voimaa ja muistuttaa mua siitä että mä olen mä. Koen kyllä muutenkin, että tatuoinnin ottaminen saa oman kehon tuntumaan edes vähän omemmalta, sillä tavalla saa siihen edes jonkun kohdan mistä ihan valtavasti pitää. Ennen Nyytiä mulla oli kaksi hyvin pientä tatuointia, mutta uskallan väittää, että nämä ei jää näihin kolmeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti