Nimen yksivuotissynttärit

Tiistaina 13.11. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä että musta tuli virallisesti Leimu Nyyti. Tavallaan tuntuu hurjalta että siitä on jo vuosi aikaa, toisaalta samalla tuntuu että miten siitä voi olla vasta vuosi. Välillä tuntuu ylipäätäänkin haastavalta hahmottaa elämää ja ajan kulua, koska niin paljon niin tärkeitä asioita tapahtuu koko ajan, että tavallaan tuntuu kuin aikaa olisi kulunut valtavasti, ja samalla taas tuntuu että ihan yllättäen moni asia onkin mennyt eteenpäin yllättävän lyhyessä ajassa. 

Tämän ihanan mukin sain synttärilahjaksi. 

Vuosi sitten kirjoittelin paljon nimipohdintaa tänne blogiinkin, siitä voitte lukea esimerkiksi 

tästä ja tästä. 

Nimenmuutoksesta itsestään kirjoittelin

täällä.

Ja ihan vaan siksi, että mulla on elämässäni niin ihania ihmisiä, niin heidän kommenttejaan mun kaapistatuloon ja nimenmuutokseen liittyen vuosi sitten voitte lukea 

tästä. 

Nimen merkitys on tämän vuoden aikana korostunut ihan tosi paljon. Mun nimestä on tullut ihan kokonaan mun nimi, ja välillä tuntuu vaikealta edes muistaa että mulla joskus on ollut joku toinen nimi. Tuntuu vaikealta ajatella, että joku ihminen tietää mun vanhan nimen, koska itse en koe sitä ollenkaan omakseni. Samalla vanhan nimen käyttö kuitenkin satuttaa valtavasti edelleen, ja onkin ihanaa, että mulla on jo nyt elämässäni paljon sellaisia ihmisiä jotka ei edes tiedä mun vanhoja nimiä. 

Aluksi tuntui, että kaikista läheisimmille ihmisille oli kaikista vaikeinta kutsua mua Leimuksi. Vielä kesälläkin jouduin vähän kamppailemaan sen kanssa, kun muutin lähemmäs sukulaisiani ja perhettäni ja nähtiin enemmän. Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että oikeastaan ihan kaikki ihmiset mun isovanhempia lukuunottamatta kutsuu mua Leimuksi, ja se tuntuu aika huikealta. Voi kun olisin osannut ja voinut vuosi sitten uskoa siihen, että vuoden päästä jo helpottaa. Tietysti vuosi on pitkä aika, mutta koko ihmiselämää ajatellen loppujen lopuksi kuitenkin aika lyhyt. 

Ehkä mun pitäisi soveltaa tätä ajattelutapaa tähän koko prosessiinkin. Vaikka nyt en saisikaan diagnoosia, ei puoli vuotta tai vuosi ole loppuelämän kannalta hurjan pitkä aika. Okei, en pysty kyllä ajattelemaan näin ollenkaan, vuosi tuntuu juuri tässä vaiheessa elämää ikuisuudelta, ja tuntuihan se totta kai siltä vuosi sittenkin. Ehkä on vaan helppo olla jälkiviisas. 

Mä olen edelleen todella tyytyväinen mun nimeen. Luulen, että jos nyt vaihtaisin nimeni tai lähtisin nyt vasta pohtimaan itselleni uutta nimeä, niin Leimu olisi silti mun etunimi. Toisen nimen kanssa saattaisin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun, johonkin maskuliinisempaan, mutta silti en koskaan enää luopuisi tuosta Nyyti-nimestäkään. Se on niin mun ja se on ihana. 

Mulla on juuri nyt sellainen olo, että mä en olisi ehkä selvinnyt tästä vuodesta ilman uusia nimiä. Tai no, kyllä mä varmasti olisin selvinnyt jos olisi ollut pakko, mutta tuntuu aika epätodelliselta ajatella että mun olisi pitänyt tähän asti elää mun vanhojen nimien kanssa ja esimerkiksi muuttaa Helsinkiin ja yrittää luoda elämää tänne vanhoilla nimillä. 

Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että tämä "nimitaistelu" on nyt käyty. Uusi nimi on ajettu sisään, ja kaikille mun elämän ihmisille on selvää että mä olen Leimu. Mun kaikki viralliset dokumentit (paitsi vanhat koulu- ja työtodistukset) on mun oikeilla nimillä, eikä vanha nimi yleensä enää tule missään vastaan. Uusille ihmisille mun ei edes tarvitse kertoa nimenvaihdosta tai jännittää millä nimellä mua kutsutaan. 

Mä en tosiaan ole uusinut vielä vanhoja todistuksiani, koska odotan että myös hetu muuttuisi sitten joskus. Lisäksi mä olen pohtinut nimen suhteen kyllä sitä, että haluaisinko ottaa vielä kolmannen nimen joka olisi sitten selkeämmin miehille vakiintunut nimi. Mulla on kolmas nimikin jo mielessä valmiina, mutta toisaalta oon aina tykännyt siitä ajatuksesta että mulla on vain kaksi nimeä, ja siksi en ole vielä ihan varma siitä haluanko ottaa kolmatta etunimeä. Toisaalta mulla on paljon aikaa miettiä, koska ennen hetun vaihtoa ei kuitenkaan olisi järkevää vaihtaa nimeäkään. Menee sitten samoilla dokumenttien uusimisilla kaikki. 

Mutta joo, lyhyesti tiivistettynä on ihanaa kun mun nimi on Leimu, ja nimenvaihto on parantunut mun elämänlaatua ihan huomattavasti!