Psykologin lausunnon lukeminen

Eilen mulla oli vielä viimeinen aika psykologille, tai siis käytiin läpi hänen kirjoittamansa lausunto musta. Odotin käyntiä ihan innolla, koska tiesin että psykologi on mukava ja oli ihan kiva mennä häntä tapaamaan, ja lisäksi on aina ihan kiinnostavaa nähdä mitä itsestä on kirjoitettu. 

Lausunto oli tosi hyvä mun mielestä, joitakin ihan tyhjänpäiväisiä seikkoja sieltä korjailtiin, ja lisäksi psykologi kysyi tarkennusta esim. joihinkin aikoihin (siihen milloin olin vaikkapa alkanut jonkun kanssa seurustelemaan tms.), ja sain myös sanoa jos joku kohta tuntui siltä että haluaisin että sitä muokataan. 

Loppujen lopuksi muokattavaa oli hyvin vähän, tosiaan joitakin lisäyksiä ja muutamia sanamuotojen muuttamisia tai asiavirheiden korjailuja. Tuntui siltä, että tuossa lausunnossa todella puhuttiin musta, mikä lienee pääasia. Lisäksi mulle jäi koko käynnistä aivan valtavan hyvä fiilis ja sellainen olo, että mua tosiaan on kuultu ja nähty noiden psykologikäyntien aikana ja että ne asiat on osattu kirjoittaa sinne paperille. 

En nyt tietenkään halua koko lausuntoa tai edes kovin pitkiä pätkiä siitä poimia tähän blogiin, mutta jotenkin halusin silti jakaa sieltä muutaman lainauksen. Usein kuulee että ihmisiä pelottaa mitä kaikkea transpolilla tarkkaillaan, ja olen kuullut että ihmisille on kirjattu lausuntoihin tosi outoja asioita esim. ulkoiseen olemukseen liittyen, ainakin joskus aikaisemmin. Jotenkin siis halusin tuoda esille näitä mun omia kirjauksia siksi, että nää oli mun mielestä tosi asiallisia. Laitan sulkuihin omia kommentteja, kursiivilla kirjoitetut on suoria lainauksia lausunnosta.

Tva on avoin ja hymyilevä, ja tulee vastavuoroiseen kontaktiin. Tva on melko puhelias, mutta rajattavissa. Tva sanoittaa hyvin tunteitaan ja ajatuksiaan, ja kykenee myös joustavasti reflektoimaan. 

(Musta oli vaan äärimmäisen hauskaa että olen puhelias, mutta rajattavissa. :D Viimeisellä tapaamisella psykologi sanoi mulle, että koska multa tulee juttua niin paljon, niin hän voi joutua vähän rajaamaan että ehditään sen viimeisen tapaamisen aikana käydä kaikki tarvittava läpi. Ja sitten meille jäi joku tunti ylimääräistä aikaa. Mutta okei, kyllä mä osaan olla melko puhelias.) 

Tva kuvaa pitkäaikaista erilaisuuden kokemusta, joka vasta viime vuosina on näyttäytynyt tvalle pääosin sukupuoli-identiteetin ristiriidasta johtuvaksi. Tva on elänyt 13-vuotiaasta lähtien herätysliikkeen vaikutuksen alla, jossa asioiden kyseenalaistaminen ei tvan mukaan juurikaan ollut mahdollista. Vaikuttaisi siltä, että ainakin osittain tämän vuoksi tvan sukupuoli-identiteetin kehitys on tullut mahdolliseksi vasta tvan irtauduttua herätysliikkeestä. 

(Olin mielissäni siitä että tää asia oli selkeästi kirjattu tuohon, koska todella uskon että se on ollut aika merkityksellistä sen suhteen että olen oivaltanut sukupuoleni vasta näin myöhään.) 

Tvan itsetunto kuvautuu melko positiivisena, mutta myönteistä käsitystä itsestä laskee tvan tuntema sukupuolidysforia. 

(Tämä pitää varmaan ihan paikkansa. En tosin koe, että mulla ois hyvä tai positiivinen itsetunto, mutta toisaalta ehkä se että musta tuntuu tältä johtuu just tuosta dysforiasta. Kiva jos se muille kuvautuu positiivisena.)

Tva vaikuttaisi kärsivän sekä kehollisesta että sosiaalisesta sukupuolidysforiasta, joten hänen voisi nähdä hyötyvän kehonkorjaushoidoista. 

Tvan psyykkinen vointi kuvautuu riittävänä kehonkorjaushoitoja ajatellen, eikä tässä tutkimuksessa tule esille mitään sellaista, mikä estäisi kehonkorjaushoidot. 

(Ja nämä kaksi vikaa lainausta olikin koko lausunnon parasta antia, koska niistä voi selkeästi lukea että psykologin mielestä hyötyisin korjaushoidoista ja hän ei näe esteitä niiden aloittamiselle.) 

Kuva polin ala-aulasta. Ehkä en kovin montaa kertaa tuolla enää käykään, toivottavasti. 

Kaiken kaikkiaan olin siis aivan huiman helpottunut kun lähdin polilta. Psykologin tapaamisista jäi tosi hyvä mieli, hän todellakin oli hyvä työssään ja tiesi mitä teki. Lähtiessä vielä käteltiin ja hän kiitti mua siitä että jaoin tarinani hänen kanssaan. Eihän mulla tietysti ole vaihtoehtoa olla jakamatta, mutta tuntui silti jotenkin tosi hyvältä ja ihmisarvoiselta että hän kiitti ja arvosti sitä että jaoin niin henkilökohtaisia asioita. Melkein tuli haikea olo kun ei enää näissä merkeissä tavata, heh. 

Silti, positiivistahan se vaan on että tämäkin osuus prosessia on nyt ohi. Itse asiassa tutkimusjaksosta olisi nyt jäljellä enää hoitoneuvottelu, se on kuulemma mahdollisesti tosiaan jo tämän vuoden puolella, viimeistään alkuvuodesta. Sitä saakin sitten jännätä ihan olan takaa mikä sen tulos tulee olemaan!