torstai 15. elokuuta 2019

(Hammas)lääkäripelko

Oon inhonnut, karttanut ja jopa pelännyt oikeastaan kaikenlaisia lääkäreitä niin kauan kuin muistan. Oon ollut lapsesta asti tosi terve, kerran mulla oli ala-asteella hinkuyskä, keuhkokuume ja kerran murtui käsi, mutta muuten ei sitten lääkärissä juuri tarvinnutkaan käydä. Kerran otettiin hemoglobiini ja sain lohdutukseksi possulaastarin sormeen, ja kerran jouduin verikokeeseen ja se oli hurjan pelottavaa. 

Jotenkin aikuisuuteen jäi päälle se, että menen lääkäriin vasta kun on ihan pakko. En oikein tiedä mistä juontaa juurensa ajatus siitä että mua ei kuitenkaan oteta tosissaan, mulle ollaan ilkeitä tai epäkohteliaita ja että lääkärissä ylipäätään olisi aina jotenkin tosi epämiellyttävää. Ala- ja yläasteella kävin oikomishoidossa, ja se onkin tainnut olla ainoa lääkäri jota en ole pelännyt. 

Edelleen nuorena ja aikuisena oon ollut tosi perusterve. Pari viikkoa sitten kävin hormonipolia varten verikokeessa, ja se oli ehkä mun elämän kolmas kerta, hurjan pelottavaa sekin. Tänään koin ehkä elämäni hurjimman hammaslääkärikokemuksen - tai siis ainakin ajatuksen tasolla hurjimman, kun multa irrotettiin kaksi isoa hammasta. Loppujen lopuksi kokemus kuitenkin oli tosi hyvä, ja vahvisti mun hyvien kokemuksien listaa niin hammaslääkäristä kuin muustakin terveydenhuollosta viimeajoilta. 

Hammaslääkärillä oli katossa muumijuliste. 

Halusin jotenkin tulla kirjoittamaan lääkäripelostani, ja ehkä erityisesti nyt ajankohtaisesti hammaslääkäripelostani, koska uskon, etten todellakaan ole ainoa joka tästä ongelmasta kärsii. Mä tosiaan kävin ala- ja yläasteella oikomishoidossa, ja se oli ihan ok, mutta yläasteella hammastarkastuksessa multa löytyi vähän isompi reikä, ja kun hammaslääkäri otti puudutuspiikin esiin, niin mä sain paniikkikohtauksen. Palattiin äidin kanssa vastaanotolle seuraavalla viikolla, sain rauhottavia ja kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen mä en käynyt hammaslääkärissä tosi pitkään aikaan. 

Joka vuosi mietin että niin, pitäisihän siellä hammaslääkärissä vuosittain varmaan käydä. Pelkäsin, että sinne liian myöhään mennessäni mua syyllistettäisiin ja mulle oltaisiin ilkeitä, ja mun on tosi vaikea kestää sellaista. Kierre vaan ruokki itseään; mitä pidempi aika kului, sitä vaikeampi mun oli saada itseäni sinne hammaslääkäriin. 

Lopulta mä kävin ensimmäistä kertaa sitten yläasteen hammaslääkärissä puolitoista vuotta sitten. Tiesin, että mun takahampaissa on reikiä, ja toinen niistä lohkesi niin, että oli pakko tehdä asialle jotain kun en pystynyt enää syömään. Kokemus olikin yllättävän hyvä, ja totesin että olin ehkä pelännyt ihan turhaan. Ajattelin, että varaan pian ajan ihan perustarkastukseen, mutta kun sitten muutin niin se vaan jäi. 

Viime talvena tuo aiemmin laitettu paikka irtosi, ja jouduin hakeutumaan hammaslääkäriin täällä Helsingissä. Edelleen kohtelu oli tosi hyvää. Silloinkin päätin, että nyt mä varaan sitten ihan perusajankin itselleni, että jos siellä on vielä jotain muuta pienempää korjattavaa niin pistetään sitten mielellään kaikki kuntoon ettei tarvitse enää huolehtia. Kävi taas kuitenkin niin, että en mä vaan saanut aikaiseksi, pelotti ja ahdisti ja lykkäsin sitä aina vaan. 

Nyt sitten toissapäivänä mun takahampaasta lohkesi palanen, se oli pahassa kunnossa ja tiesin sen itsekin, ja olin jo monta kertaa sanonut että pitää kyllä varata se aika. Vaan enpä koskaan saanut sitä tehtyä, ennen kuin sitten silloin toissapäivänä särky alkoi olla niin kovaa että soitin itselleni aikaa ja sainkin sen onneksi tälle aamulle. 

On siis ihan mun omaa syytä, että multa jouduttiin poistamaan kaksi hammasta (tai no, toinen oli kyllä viisaudenhammas, että se ois varmaan pitänyt poistaa joka tapauksessa). Oon kyllä hoitanut hampaitani hyvin, mutta nuo kaksi taaimmaista hammasta oli vaan niin vinossa alkavine reikineen, että niiden puhtaanapito oli tosi haastavaa. Tiesin että siellä on ongelma, enkä hakeutunut hoitoon ajoissa. 

Kaikki nämä viime vuosien hammaslääkärikokemukset on kyllä oikeasti todella hyviä, ja viimeistään tämän päivän jälkeen mulla on sellainen olo että selviän mistä vaan. Vaikka hammaslääkäri nyt ei varsinaisesti ihan suoraan liity prosessiin mitenkään, niin esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä ajatellen on kyllä tärkeää että myös hampaat on kunnossa infektioriskin minimoimiseksi. Lisäksi mä itse koen, että oon saanut tästä tarvittavaa itsevarmuutta ja rohkeutta tulevia toimenpiteitä ajatellen, vaikkei ne nyt liittyisikään hampaisiin millään tavalla. Esimerkiksi mun pelko pistämistä kohtaan on lieventynyt ihan huomattavasti sekä tuon verikokeen että tämän päivän monien puudutuspiikkien myötä. 

En tiedä onko mulle sattunut vaan superhyvät hammaslääkärit ja -hoitajat, oon käynyt ihan kunnallisella kahdessa eri kaupungissa kolmessa eri toimipisteessä, ja aina oon saanut tosi hyvää, kilttiä ja inhimillistä kohtelua. Toivottavasti saan jatkossakin tavata terveydenhuollon ammattilaisia jotka tykkäävät työstään ja välittävät meistä potilaista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti