perjantai 30. elokuuta 2019

Ensimmäinen viikko testoilla

Itse asiassa jo eilen tuli täyteen ensimmäinen viikko testoilla, ja kuten kuvasta näkyy, niin naamassa (tai kehossa muutenkaan) ei ole juuri tapahtunut mitään muutosta. Mielialassa kyllä, sekä suuntaan että toiseen. 

Pääasiassa oon siis äärettömän onnellinen ja mulla on hyvä fiilis. On kiitollinen ja hyvä olo siitä että vihdoin olen tässä tilanteessa ja testoilla, ja joka päivä geeliä levittäessäni tuntuu vaan hurjan hyvältä. Vähän jopa epätodelliselta, että oikeasti mä oon nyt saanut tän kauan kaipaamani asian osaksi jokapäiväistä elämääni. Geelin levittely itsessäänhän ei siis ole kovin kummoista tai hohdokasta, mutta se tarkoittaa mulle niin montaa asiaa, että se tuntuu suurelta, hyvältä ja tärkeältä joka kerta. 


Mutta kuten sanottua, suurimmat muutokset on tapahtuneet mielialoissa, vähän suuntaan ja toiseen. Olo on siis periaatteessa tosi hyvä ihan vaan jo siksi että nyt mä oon testoilla, mutta yksi testojen ensimmäisistä vaikutuksista usein on muutos mielialoissa, ja sen mäkin oon saanut kokea. Oon ollut jotenkin väsyneempi kuin aiemmin, minkä lisäksi mua vaan jotenkin herkästi ärsyttää kaikki. Ja on nälkä! Ja nälkäkiukku! 

Toki mielialavaihtelut voi johtua ihan mistä tahansa, väsymys voi johtua ihan mistä tahansa ja väsymys voi johtaa mielialavaihteluihin. Mutta en mä ole ennen ollut tällainen, että nukahtelisin pystyyn sohvalle ja olisi sitten pakko mennä päiväunille sen sijaan että lähtisin ulos niin kuin olin suunnitellut. Viime yönäkin nukuin yli yhdeksän tuntia, ja silti en vaan iltapäivällä saanut pidettyä itseäni hereillä ja puolen tunnin päiväunet venyi puoleentoista tuntiin.  Enkä mä yleensä kiukuttele nälkääni. Päin vastoin, oon yleensä ollut pitkiäkin aikoja syömättä ilman että se on suuremmin vaikuttanut muhun. Ja ihan tyhjänpäiväiset asiat (nälän lisäksi) pistää ärsyttämään ja tekee mieli valittaa koko ajan. Vaikka oikeasti ei ole mitään hätää, minkä itsekin kyllä tajuan. 

Lisäksi oon huomannut, että kaipaan omaa tilaa enemmän. Viihdyn kyllä yleensäkin ihan hyvin itsekseni, mutta nyt oon jotenkin tietoisesti vetäytynyt omaan huoneeseeni enemmän ja pistänyt oven perässä kiinni. Katsonut tunteja Netflixiä ja nauttinut siitä että saan vaan olla yksin ja että mun huoneessa on ovi jonka saan todellakin vetää perässäni kiinni. 

Fyysisiä muutoksia ei oikeastaan vielä ole. Viikset tuntuu mukamas vahvemmilta ja tuuheammilta, mutta se on ehkä enimmäkseen toiveajattelua. Ääni tuntuu ehkä hieman erilaiselta, kyllä se musta on jotenkin madaltumaan päin, mutta sitä tuskin kuulee kauheasti kukaan muu vielä. Kurkku on kyllä ollut kipeä jo melkein siitä ensimmäisestä testoannoksesta lähtien, mikä tietysti voi johtua jostain alkavasta flunssasta, mutta toisaalta mulla olisi nyt yli viikon sitten ollut "alkava flunssa" joka ei ole edennyt mihinkään tai osoittanut mitään muita oireita. Vaikea sanoa siis. 

Malttamattomana odotan etenkin äänen madaltumista, yritän uskoa että sieltä se sitten pikkuhiljaa kyllä tulee. Uskon, että ääni on yksi suuri tekijä myös läpimenon suhteen. Tällä hetkellä mun annostus on vielä ensi viikon torstaihin saakka vain kaksi painallusta geeliä päivässä, eli hyvin pieni, joten en nyt odottaisi ihmeitä ennen sitä. Torstaina saan sitten nostaa annoksen neljään painallukseen päivässä, se kuulostaa jo paremmalta, ja toivon että jotakin sitten tapahtuisi. 

Oon päivitellyt omia fiiliksiä ja perusarkikuulumisia videomuodossa Instagramin stooreihin, jos joku haluaa sieltä käydä kuuntelemassa ja katselemassa. Mulla on myös pari videoprojektia joita meinasin tässä varmaankin seuraavan vuoden ajan aina tasaisin väliajoin toteuttaa, katsotaan minkälaisen koosteen saan sitten aikanaan tehtyä tästä prosessista! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti