Bindereistä ja bindaamisesta part 2

Sain tänään uuden binderin, ja tuli mieleen, että voisin pitkästä aikaa ottaa asiakseni kirjoittaa bindereistä ja bindaamisesta. Edellisen varsinaisen postauksen aiheeseen liittyen oon tehnyt tammikuussa 2018, ja tuo Binderit ja bindaaminen -postaus on edelleen yksi blogini luetuimpia. Aihe siis ilmeisesti kiinnostaa. Tuolloin tammikuussa 2018 olin bindannut säännöllisesti vasta reilut puoli vuotta, ja ottanut juuri käyttöön Underworksin binderit. Nyt voisi siis olla ainakin jotakin uutta sanottavaa aiheesta. 

 Pienenä kertauksena siis ensin bindereistä. Binderi on toppimainen vaatekappale, jota käytetään vaatteiden alla. Sen tarkoituksena on tehdä rintakehästä mahdollisimman litteän näköinen. Bindereitä on tosi monia erilaisia, ja mulla on bindereitä kolmelta eri merkiltä; gc2b, NYTC sekä Underworks. Kaikki mun tällä hetkellä käyttämät binderit on malliltaan pitkiä. Rintakehää ei koskaan tulisi litistää esim. ideaalisiteellä tai ilmastointiteipillä, vaan bindaamisen tulisi tapahtua sitä varten suunnitellulla ja valmistetulla vaatekappaleella ollakseen turvallista. 

Kuten viimeksikin tästä aiheesta kirjoittaessani, on Underworksin binderit edelleen mun käytetyimpiä bindereitä. Gc2b:n binderit on mun mielestä edelleen mukavia; kangas on kivan tuntuista, bindaava paneeli ei jatku vatsan päälle ja binderi päällä on helppo liikkua. Siitä huolimatta nämä päätyy mun päälle aniharvoin, koska bindaustulos on sen verran huono, ne ei vaan istu mun kehoon ja tavaraa binderin alla saa olla asettelemassa paikalleen koko ajan, jotta tulos pysyisi edes jotenkin siedettävänä. Kirjoittelin myös keväällä bindausongelmista ja pahoista kivuista, ja vaikka luulisi, että gc2b:n kaltainen mukavahko binderi olisi tällaisessa tilanteessa paras, niin itse asiassa sen käyttö on ollut vielä vaikeampaa. 

Sekä gc2b:n että NYTC:n bindereissä rintakehän päälle tuleva bindaava kangaspaneeli on kovaa, joustamatonta kangasta, ja bindaustulos perustuukin juuri tähän. Binderin selkäpuoli on joustavaa kangasta joka mahdollistaa liikkumisen ja no esim. hengittämisen. Mulle tuo kova kangas aiheuttaa kuitenkin aika pahaa hengenahdistusta (varsinkin yhtään pidemmällä yhtäjaksoisella käytöllä), ja siksi en juurikaan näitä bindereitä ole pystynyt käyttämään. Ne ei myöskään mukaudu kehon liikkeisiin samalla tavalla, ja siksi ne jääkin yhä useammin kaappiin. 

Bindauskivut on jonkin verran mun kohdalla helpottaneet sitten kevään. Sitä on selkeästi edesauttanut se, että olen alkanut venyttelemään ja liikkumaan enemmän (ilman binderiä), ja olen myös järjestelmällisesti oikeastaan aina kotona ilman binderiä. Vietän siis binderi päällä vain ne ajat jotka on aivan pakko. Jos kipuja ei olisi ollut tai niitä ei helposti tulisi uudestaan, eksyisi binderi päälle kotioloissakin varmasti paljon useammin, koska se parantaa mun oloa kuitenkin niin paljon. Tällä hetkellä mennään kuitenkin näillä, yritän ylläpitää toimintakykyäni niin paljon kuin mahdollista, vaikka se sitten tarkoittaakin useammin henkisesti huonoa oloa ja pahempaa dysforiaa kotioloissa. 

Bindaaminen on tosiaan aika tukalaa hommaa, enkä usko, että kukaan bindaisi jos ei olisi pakko. Vaikka fyysinen epämukavuus binderi päällä aika usein onkin jollakin tasolla läsnä, on binderin tuomat hyödyt silti musta edelleen huomattavasti suuremmat kuin haitat. Haaveilen mastektomiasta joka ikinen päivä, mutta samalla tällä hetkellä koen, että binderi on jotenkin osa mun kehoa. Se tekee mun kehosta vähän enemmän sellaisen kuin sen kuuluisikin olla. Ja siis ei mun olo muutu mitenkään äärettömän epämukavaksi ja tukalaksi sillä hetkellä kun ahtaudun binderiin, vaan sen yhtäjaksoinen käyttäminen aiheuttaa monenlaisia kipuja ja jumeja, jotka yhdessä saavat aikaan epämukavan ja turhautuneen olon, kun sitä jatkuu päivästä toiseen. Binderin kanssa kuitenkin oppii myös elämään, ja esimerkiksi helpompaan päälle pukemiseen ja riisumiseen sekä helman rullautumisongelmaan oon keksinyt arkea helpottavia ratkaisuja tässä parin viime vuoden aikana. 

Bindaaminen helteellä on luonnollisestikin tosi tukalaa, ja kun reilu viikko sitten hellelukemat huiteli jossain päälle kolmissakymmenissä, mä olin vähän hätää kärsimässä. Olin hurjan iloinen, kun uskalsinkin lähteä ulos paita auki, binderi päällä luonnollisestikin. Binderi ei näytä tai tunnu miltään perustopilta, eikä se ole kovin kaunis. Musta binderi kuitenkin häipyi värikkään paidan alle sen verran hyvin, että mulla oli koko päivän tosi hyvä olo. Oikeastaan musta tuntui siltä, että olisin kävellyt vaan paita auki, ei niin että mulla olisi ollut siellä alla toista paitaa, vaan että olin vaan mies joka kävelee kuumana kesäpäivänä paita auki ulkona. Se tuntui tosi ihanalta! 

Oikeastihan kyllä näytän siltä, että mulla on päällä musta toppi. Katsotaan uskallanko pukea seuraavan kerran ihonvärisen binderin paidan alle jos hellesää yllättää. 

Mun bindauskokemukset on tosiaan ihan vain mun omia käytännön kokemuksia, joita tässä viimeisen parin vuoden aikana olen saanut. Mun mastektomiaan on luultavasti vielä jopa vuoden verran aikaa, joten bindauskokemusta ehtii ikävä kyllä kertyä vielä aika paljon lisääkin. 

En osaa sanoa oikein mitään tyhjentävää, mutta ehkä paras neuvo minkä voin antaa on se, että älä bindaa jos sun ei ole pakko, mutta bindaa ehdottomasti jos susta tuntuu että sun täytyy. Bindaaminen ei ole fyyisesti mukavaa eikä aina terveellistäkään, ja se kannattaa pitää niin minimissä kuin mahdollista, jotta välttäisi esimerkiksi sellaiset kivut joista itse viime keväänä kärsin. Samalla bindaaminen voi mahdollistaa sosiaalista elämää, antaa rohkeutta poistua kotoa ja mahdollistaa tykkäämisen omasta kehosta edes pienen hetken verran kehodysforian ollessa jatkuvasti jokapäiväisessä elämässä läsnä. 

Ajattelin tähän loppuun lisätä vielä muutaman kuvan siitä miltä mun binderi mun päällä näyttää, ja minkälaisen bindaustuloksen se suurin piirtein antaa. Mua nimittäin olisi kiinnostanut aikanaan nähdä juuri tällaisia kuvia kun binderiä olin hankkimassa. 

Tuntuu hassulta lisätä itsestään kuva pelkkä binderi päällä - vähän kun lisäisi itsestään kuvan ilman paitaa. Underworksin binderit on tuommoista kovaa, jännää kangasta, jota selkäpuolella on yksi kerros ja etupuolella kaksi. Kangas tekee sen takia tuollaisia jänniä kuvioita, jotka kuvassakin näkyvät. 

Rintakehä on mulle arka paikka, aiheuttaahan se eniten dysforiaa mun koko kehossa. Siksi tämän kuvan julkaiseminen tuntuu aika ristiriitaiselta, vaikka siinä kuinka onkin päällä binderi ja sen päällä vielä paita. Tästä kuitenkin näkee bindaustuloksen aika hyvin. Mulla on rintakehässä aika reilustikin ylimääräistä tavaraa, minkä lisäksi olen myös melko isokokoinen. Siihen nähden bindaustulos näillä Undeworksin bindereillä on ihan huippu. (Ja tämä ei siis ole mikään maksettu mainos) 

Mikäli jollekin heräsi jotakin kysyttävää, niin vastaan mielelläni!