1kk testoilla

Oon tänään tosiaan ollut tasan kuukauden testoilla. Tuntuu oudolta. Ihanalta, mutta oudolta. Tavallaan en voi uskoa, että siitä kauheasta jännityspäivästä ja reissusta Tampereelle on vasta kuukausi, mutta toisaalta tuntuu uskomattomalta, että testoja on takana todellakin jo kuukauden päivät. Oon kyllä joka päivä onnellinen ja kiitollinen siitä että olen testoilla, ja että vihdoin jokainen päivä on konkreettinen askel eteenpäin kohti mua itseäni. 

Ulkoisia muutoksia ei tietenkään vielä näin neljässä viikossa juurikaan ole tapahtunut. Ajattelin, että tulen kuitenkin kertomaan niitä muutoksia joita nyt tässä kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut, koska niitä kuitenkin jonkun verran on. 

Jo ensimmäisinä päivinä testojen aloittamisen jälkeen huomasin, että mun kurkku kipeytyi. Olin ensin ihan varma että se johtuu alkavasta flunssasta, mutta kun mulle ei mitään flunssaa koskaan kuitenkaan tullut, niin uskaltaisin väittää että se kuitenkin johtui testoista. Aika pian tuntui, että ääni ehkä ihan vähän alkoi särisemään, mutta ei sitä kuitenkaan hirveästi huomannut. Nyt alkaa olla sellainen olo, että ääni on jo vähän painuksissa, ja kun vertailen kuvaamiani videoita, niin kyllä se ääni on jo matalampi. Ei vielä ehkä riittävästi läpimenoa helpottamaan, mutta suunta on kuitenkin oikea ja se tuntuu huikealta! 

Toinen asia, jonka aika pian testojen aloituksen jälkeen huomasin, oli mielialamuutokset. Ei mitenkään räjähdysmäisesti ja yhtäkkiä, eikä nyt mitenkään niin, etten yhtäkkiä pystyisi hallitsemaan omia tunteitani tai toimintaani, mutta joitakin muutoksia oon tosiaan silti huomannut. Välillä on tuntunut, että asiat vaan ärsyttää vähän enemmän, en tiedä johtuuko se testoista. Varsinkin aluksi olin tosi väsynyt, ja kaipaan kyllä edelleen entistä enemmän unta ollakseni pirteä. Oon myös ollut nälkäinen, vaikka nälkä nyt ei varsinaisesti mieliala taidakaan olla. Ero nälän suhteen ei kyllä vanhaan verrattuna ole ihan niin suuri kuin oletin, mutta nälkäkiukut on kyllä uutta mulle. :D Lisäksi oon huomannut, että kaipaan selkeästi enemmän omaa aikaa kuin aiemmin. On vaan jotenkin tosi vahva tarve olla yksin, mennä omaan huoneeseen ja vetää ovi perässä kiinni. Onneksi mä saan omaa tilaa kotona aina kun sitä haluan, se on tuntunut nyt viime viikkoina tosi tärkeältä. 

Kehossa nyt ei sinällään mitään suurempia näkyviä muutoksia ole tapahtunut. Tuntuu, että jalkakarvoja kyllä kasvaa entistä enemmän, ja ne on levinneet sääristä polviin, missä niitä ei huomattavasti oikein ennen ole ollut. Ja ehkä niitä on reisissäkin vähän lisää. Niin ja tässä olikohan se eilen vai tänään juuri kiinnitin huomiota siihen, että käsissäkin on ehkä vähän enemmän karvoja, ja sormien sekä kämmenselän karvat on näkyvämpiä kuin aikaisemmin. Niin ja hei, mun viikset on tummentuneet jonkun verran, myös muiden ihmisten mielestä! Se etenkin on supermieluinen muutos. Ai joo, ja kuukautiset kyllä tuli ihan normaalisti edelleen, mutta olivat jo jonkin verran niukemmat ja vähemmän kivuliaat kuin yleensä. Mun puolesta saisivat kyllä jo jäädä kokonaan pois! 

Ylipäätään fiilis on siis testojen suhteen tosi hyvä. Välillä on tuntunut, että eihän nämä nyt mitään saa aikaan, ei mikään muutu ja miksei asiat voisi tapahtua nopeammin, mutta ainaskin tänään on tosi positiivinen mieli ja alkaa tuntua jo pikkuhiljaa siltä, että kaikki tapahtuneet muutokset ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään mun toiveajattelua.