Sisältövaroitus: Transfobia

Olin tänään Helsingin keskustassa ystäväni kanssa viettämässä aikaa. Oltiin käyty syömässä, ja seisoskeltiin ulkona juttelemassa ja pohtimassa mitä tehtäisiin seuraavaksi. Yhtäkkiä meidän luokse tuli eräs miesoletettu, joka kysyi meiltä miksi tytöt pukeutuu nykyään poikien vaatteisiin, ja että onko tämä joku muotijuttu. 

Mä jäädyin ihan kokonaan, mutta mun ystävä sanoi, että on todella loukkaavaa tulla väärinsukupuolittamaan ja olettamaan meistä asioita. Tyyppi jatkoi jankkaamistaan, ja vaikka me (tai no, mä seisoin edelleen ihan jäätyneenä vieressä) yritettiin keskustella ja kertoa miksi hänen puheensa oli erittäin loukkaavaa, niin tyyppi vain jatkoi. Lopulta pyydettiin häntä häipymään, mutta hän ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Tilanne päättyi siihen että lähdettiin itse kävelemään poispäin. Päästiin ehkä sata metriä kauemmas, kunnes mun silmissä sumeni ja mä vaan hajosin ja repesin itkemään. 

Mulla ei ole oikein sanoja kuvaamaan sitä, mitä tuo tilanne mussa aiheutti. Halusin kuitenkin tulla kirjoittamaan siitä, koska se sisälsi niin monta sellaista asiaa jotka ei todellakaan ole okei. 

Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta tulla kertomaan vieraalle ihmiselle kadulla oletuksiaan hänestä. Kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan niitä vääriä ja satuttavia oletuksia itsestään. Sen, että minä omana itsenäni kävelen kadulla aiheuttamatta kenellekään mitään haittaa tai provosoimatta ketään, ei pitäisi olla kenellekään mikään syy tulla loukkaamaan ja arvostelemaan tai arvioimaan mua. Toista ihmistä pitäisi kuulla, ja jos pyydetään poistumaan, niin silloin pitäisi poistua eikä tulla lähemmäs ja toimia uhkaavasti. Mulla oli tuon tilanteen jälkeen, ja on edelleen, tosi uhattu olo. Mua pelotti ja koen, että mun jokin perusturvallisuudentunne järkkyi pahasti. 

Ahdistavan, loukkaavan sekä uhkaavan tilanteesta teki siis se, että kuulutaan molemmat sukupuolivähemmistöön, ja tuo meille puhumaan tullut ihminenkin sen selkeästi jollakin tasolla oivalsi, koska valitsi meidät meidän ulkonäön perusteella kohteekseen. Hän myös rinnasti meidän koko olemassaolon muoti-ilmiöksi. Me oltiin kaikessa rauhassa liikkeellä keskenämme eikä häiritty ketään, mutta hän silti koki oikeudekseen tulla keskeyttämään meidät ja kertomaan omasta mielestään totuuksia, jotka pureutui syvälle meidän identiteettiin. Hän meni henkilökohtaisuuksiin, vaikka ei tiennyt meistä mitään, ja kun yritettiin keskustella, hän ei kuitenkaan kuunnellut. Oltiin todella puolustuskyvyttömässä asemassa tuossa tilanteessa, koska tuo vieras ihminen tiesi meistä jotakin hyvin henkilökohtaista sen perusteella miten hänen satuttaviin sanoihinsa reagoitiin, kun taas me ei tiedetty hänestä mitään. Hänellä siis oli toimiva ase meitä vastaan, ja meidän ainoa puolustuskeino oli lopulta lähteä pois paikalta, vaikka meidän olisi kuulunut saada olla siinä ihan rauhassa ja ilman häirintää. Tuo henkilö tuli meidän luo kysymään, vaikkei halunnut kuulla vastausta, hän halusi vain satuttaa ja loukata meitä oletuksilla jotka tiesi jo itsekin alusta saakka vääriksi. 

Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään, kerta kun mä kohtaan väärinsukupuolittamista ja satuttavia vääriä oletuksia. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun joku vieras ihminen tuli kadulla ihan yllättäen laukomaan tällaisia asioita mulle päin naamaa. Väkisinkin se satuttaa ja muuttaa omaa kuvaa maailmasta sekä ihmisistä. 

Haluan silti uskoa, että suurin osa ihmisistä haluaa edelleen loukkaamisen sijaan ymmärtää, satuttamisen sijaan tukea vaikkei ihan ymmärtäisikään. Silti tuntuu, että yhtä rikkovaa kokemusta korjaamaan tarvitaan vähintään kymmenkertainen määrä hyviä, ja nyt on hyvin rikkinäinen, satutettu ja uhattu olo.