Sukupuoli-identiteetistä

Viime kerralla sain transpolilta mukaani täytettäväksi kaksi paperia. Tiesin jo lähetettä hakiessani ja sitä ennen, että jossain vaiheessa mua pyydetään sijoittamaan itseni mies-nais -janalle sekä sukupuolen kokemusta kuvaavaan nelikenttään, ja jotenkin odotin tosi paljon että pääsen tekemään sen. Alapuolelta näette tuon koko transpolin paperin sekä kohdat joihin itse itseni siinä sijoitin. Toinen paperi oli eräänlainen kysely, mutta sitä en kopioi nyt tähän. 

Mä en oikeastaan koe kuuluvani tuolle mies-nais -janalle ollenkaan, vaan johonkin sen ulkopuolelle, mutta sijoitin nyt itseni kuitenkin janalle, koska niin piti tehdä. Jossakin määrin tuo nelikenttä oli helpompi, koska se oli moniulotteisempi, mutta toisaalta siinä oli enemmän vaihtoehtoja. Mä kuitenkin näen nämä kaksi kuviota kokonaisuutena jotka ehkä täydentävät ja selittävät toisiaan, ainaskin mun kohdalla. 

Tunsin jotenkin tosi valtavaa helpotusta nuo rastit piirrettyäni. Tuntui, että sain tehtyä sukupuolikokemukseni näkyväksi piirtämällä kaksi rastia. Nuo rastit kuvaa oikeasti ihan tosi hyvin sitä mitä mä tunnen ja koen. Ajattelinkin nyt vähän selittää auki mitä nuo rastien paikat mulle tarkoittaa tai mistä mun sukupuoli-identiteetti ylipäätään koostuu.

Usein mulla on sellainen olo, että toivon vain olevani mies. Lähinnä siksi, että tuntuu paljon helpommalta ajatukselta olla mies tai nainen kuin jotain muuta, koska usein se "jotain muuta" on niin määrittelemätöntä, eikä sen olemassaoloa välttämättä edes tunnusteta. Ja jos vaihtoehtoina olisi vain mies ja nainen, niin mä olisin ehdottomasti mies. Siitä huolimatta se "muu" on se mun lokero sikäli kun edes sovin mihinkään valmiiseen lokeroon, koska se kattaa mun käsityksen mukaan kaiken muun kuin yksiselitteisen binäärisen mies- tai naiskokemuksen, ja mulla ei ole kumpaakaan niistä. 

Huolimatta siitä etten koe edustavani kumpaakaan binääristä sukupuolta, huomaan usein ajattelevani että olen mies. Olisin mieluiten yhteiskunnan silmissä mies, olisin mieluiten työpaikan kahvihuoneissa, opiskelupaikalla ja vaikkapa kaupan asiakkaana miesoletettu. Musta vaan tuntuu vaikealta sanoa sitä ääneen, koska mä en kuitenkaan tällä hetkellä näytä mieheltä eikä kukaan kohtaa mua miehenä. Tuntuu etten saisi sanoa niin. 

Ja tästä huolimatta mä koen olevani myös jotakin muuta. Mä koen olevani muunsukupuolinen kyllä, mutta jokin osa siitä mun sukupuolikokemuksesta kuitenkin on jotakin mieheyttä. Sen sijaan koen että mä en ollenkaan ole nainen, vaikka tällä hetkellä esimerkiksi mun keho monen ihmisen mielestä varmasti vastaisi naisellista tai feminiinistä. Mä kuitenkin yritän kaikessa dysforiassani ja ristiriitaisuuksissani ajatella että mun keho on mun keho, ja koska mä en ole nainen, niin se ei oikein voi olla naisen keho. 

Joskus aina törmään keskustelupalstoilla, sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa lehtien kommenttiosioissa siihen, että ihmiset on vakaasti sitä mieltä ettei ole olemassa muuta kuin miehiä ja naisia. Sitä voi pitää nykyään mun mielestä ihan jo tietämättömyytenä tai jääräpäisyytenä jos joku ajattelee niin, mutta kyllä mä toisaalta ymmärrän sen että jos sulle on koko ikäsi sanottu että joku asia on näin, niin on tosi vaikeaa päästää irti siitä ajatuksesta että näin se nyt on. Kun kyseessä vielä on asia joka koskettaa ihan jokaista meistä sikäli, että jokaisella meistä on jonkinlainen sukupuoli-identiteetti, tai jos sitä ei ole, niin usein sen puuttuminenkin lasketaan jonkinlaiseksi identiteetiksi. Kaikki meistä ei tietenkään joudu pohtimaan omaa sukupuoltaan jos se ei aiheuta ristiriitaa, mutta moni meistä kuitenkin kohtaa myös sukupuolen perusteella tehtyjä oletuksia. Sen takia mä luulen että tää asia on joillekin ihmisille niin vaikea käsittää ja hyväksyä, koska se kuitenkin tulee niin lähelle ja on samalla vieras ja outo. 

Mä haluaisin jotenkin osata kertoa miltä musta tuntuu ja mitä mä käyn läpi. Siihen on vaan usein tosi vaikea löytää sanoja, varsinkin silloin kun kuulijalla ei ole itsellä samanlaista kokemusta ja sitä kautta tarttumapintaa näitä asioita kohtaan. Jokainen on varmaan joskus ollut tyytymätön ulkonäköönsä, ja jokaisen identiteetti jonkun asian suhteen on varmasti joskus muovautunut, mutta silti on mahdotonta selittää miltä tuntuu se kun itselle ulkopuolelta määritelty sukupuoli ei vaan ole se oma. 

Oon nyt kuitenkin miettinyt asiaa siltä kantilta, että monille cis-ihmisille ainaskin mun kuuleman mukaan oma sukupuoli on aika simppeli asia. Jos joku kokee olevansa vaikkapa nainen ja hänet on syntymässä määritelty naiseksi, niin hänen ei koko elämänsä aikana tarvitse kyseenalaistaa sitä, hänelle se että hän on nainen on ihan itsestäänselvyys. 

Mullekin on itsestäänselvyys se että mä olen muunsukupuolinen. Se on mulle se luonnollisin vaihtoehto, normaalein ja oikein. Jos lomakkeessa on vaihtoehtoina mies, nainen ja muu, niin mun kohdalla ei ole epäilystäkään ettenkö rastittaisi sitä muu-vaihtoehtoa. Mä en joudu harkitsemaan. Loppujen lopuksi tämä on tosi yksinkertaista, mutta sitä on kauhean vaikeaa selittää silloin kun vastapuoli ajattelee ettei mun sukupuolta ole olemassakaan. 

Tästä tuli nyt aika pitkä avautuminen, mutta lähinnä mun pointti oli kai se, että nyt oman sukupuoleni oivallettuani ja saatuani siitä riittävästi tietoa musta tuntuu ihan päivänselvältä se mitä ja kuka mä olen, ihan samalla tavalla kuin varmaan useimmista ihmisistä tuntuu, oli ne sitten cis- tai transsukupuolisia. Koska mä kuitenkin olen muunsukupuolinen, ja muunsukupuolisuuteen sisältyy hyvin monenlaisia sukupuoli-identiteettejä, tuntuu helpottavalta että esimerkiksi tuon tässä postauksessa olevan lomakkeenkin kautta mä pystyn tekemään näkyväksi sitä kuka mä olen. Jotta en joutuisi kuitenkaan kävelemään toi paperi kädessä (tai tatuoimaan sitä vaikka otsaani), mä käyn läpi tätä korjausprosessia joka toivottavasti etenee vielä siihen pisteeseen että mä myös näytän siltä kuka mä olen. 

(Lisähuomautuksena kuitenkin vielä se että ei, mä en käy tätä prosessia läpi muiden ihmisten takia, vaan sen takia että mulla itselläni olisi hyvä olla ja etten joutuisi kärsimään esim. kehodysforiasta josta kärsin myös silloin kun olen yksin, mutta se miten muut ihmiset muhun suhtautuu on myös iso osa mun henkilökohtaista elämää ja hyvinvointia.)