Juhannus

Musta tuntuu välillä, tai okei, tosi usein, pelottavalta tavata uusia ihmisiä. Oon aina ollut hiljainen ja ujo, ja oon kai jotenkin oppinut ajattelemaan että se olisi huono asia, ja ettei ihmiset siksi jotenkin pitäisi musta. Nykyään pelkään myös paljon sitä että mua väärinsukupuolitetaan ja sitä miten itse reagoin uusiin tilanteisiin (ja siihen väärinsukupuolittamiseen). Lisäksi mua ahdistaa olla poissa kotoa ihan jo käytännön syiden (lue: bindaamiskipujen) takia. Oli siis monta syytä, miksi viikon mittainen juhannusreissu poikaystävän vanhempien luokse (joiden kanssa ei vielä tunnettu kovin hyvin) tuntui aika pelottavalta. 

Halusin kuitenkin tulla kirjoittamaan, että mulla on ollut ihana juhannus. Tehtiin paljon hyviä ruokia (tässä vähän liian monta kuvaa niistä), syötiin ja vietettiin aikaa yhdessä. 

On tuntunut hyvältä ihan vaan olla, ja oon pystynyt olemaan ihan rauhassa. Juttelemaan ihmisille, olemaan oma itseni ja sivuuttamaan monia asioita jotka usein häiritsee ja hermostuttaa mua (niin kuin vaikka sen että mitähän muut musta ajattelee, tai että ne kuitenkin ajattelee musta jotakin mitä en ole). Oon jotenkin iloinen ja ylpeä siitä että olen pystynyt, ja että mulla on ollut kivaa. Oon nauttinut yöllisistä kävelyistä ja yhteisistä hetkistä, on tuntunut vähän siltä että oltaisiin mökillä, ja on ollut loppujen lopuksi kuitenkin kivaa olla vähän kesälomareissussa.

Lisäksi eilen tapahtui ihan paras juttu. Me käytiin sisävesiristeilyllä. Risteily itsessään oli tosi kaunis ja ihana, nautin olostani siellä tosi paljon. Sen lisäksi siellä risteilyaluksen kannella myytiin juomia, ja kun me Samuelin kanssa istuttiin siellä, niin meille tultiin myymään juotavaa saatesanoilla: "ja tästä herroille?" 

Se sisällytti mutkin! Mä tulin taas niin iloiseksi, jotenkin tulee sellainen ihan epätodellinen olo, hyvällä tavalla, kun joku spontaanisti sukupuolittaa mua oikein. Se tuntui ihanalta. 

Ehkä oikeinsukupuolittamisesta vielä jossakin vaiheessa tulee normaalia ja arkista, ehkä sitä joskus ei enää samalla tavalla edes huomioi, mutta nyt jokainen kerta tuntuu äärettömän arvokkaalta ja tärkeältä. Ehkä on hyvä kirjoittaa näitä siksi muistiin tännekin; että sitten myöhemmin muistaa miten onnellinen saa olla jos oikeinsukupuolittaminen muuttuu arkipäiväksi.