Joo, nimiasiat on aika pinnalla nyt, edelleen. Mä harjottelin kirjottamaan mun nimeä. Se tuntuu hassulta. Enhän mä vielä toki voi allekirjoittaa papereita Leimuna, koska se ei ole mun virallinen nimi, mutta voinhan mä kuitenkin harjoitella valmiiksi. Ja voin mä kirjeet ja kortit (joillekin ihmisille) jo allekirjoittaa uudella nimellä.
Leimu on ihanan soljuva, se on helppo kirjottaa. Se kuulostaa jotenkin sopivalta, ja näyttää samalla tavalla sopivalta myös. Ja se näyttää hyvältä paperilla sekä mun sukunimen kanssa. Paljon pohdin kuitenkin sitä näyttääkö se yhtä hyvältä mun toisten etunimien kanssa.
Alun perin ajattelin ottaa Leimun (tai jonkun muun) neutraalimman nimen mun ensimmäiseksi etunimeksi, ja säilyttää mun kaksi nykyistä etunimeä toisina niminä. Pidän ajatuksesta, koska mun etunimet on kuitenkin mun vanhempien mulle valitsemia ja antamia, mut on kastettu niillä nimillä, se tuntuu tärkeältä ja niillä nimillä on valtava tunnearvo. Etenkin kutsumanimi on myös iso osa mun identiteettiä, ja siitä luopuminen tuntuisi haikealta. En myöskään ainakaan tällä hetkellä pistäisi pahakseni vaikka esim. perheenjäsenet kutsuisi mua mun vanhalla nimellä (mutta iloitsisin valtavasti jos ne oppisi käyttämään tätä uutta).
Toisaalta musta olisi ihanaa muuttaa mun nimi kokonaan, sillon saisin siitä oikeasti kauniin ja yhteensopivan. Tykkään nimistä hirveästi, tykkään pohtia mitkä nimet sopisi yhteen, ja Leimun kanssa löytyisi varmasti joku ihan tosi kaunis nimi. Haluaisin periaatteessa vaan kaksi etunimeä, mutta jos mä säilyttäisin edes toisen mun nykyisistä etunimistä, niin etunimiä pitäisi olla kolme, koska niistä kumpikaan ei oikein tunnu sopivalta yksinään Leimun parina, ja toisaalta jos mä niistä säästäisin vaan toisen, niin se olisi sitten kuitenkin tämä nykyinen kutsumanimi/etunimi, ja se nyt ei ainaskaan sovi Leimun pariksi yksin.
Jos vaihtaisin kaikki etunimet, niin siinä olisi myös se hyvä puoli että mun etunimet ei mitenkään paljastaisi mua tai heittäisi ulos kaapista. Voisin valita nimet joiden perusteella mua ei voisi sukupuolittaa. Harvoinhan toiset nimet tulee puheeksi jos niitä ei halua ottaa puheeksi, mutta esim. työpaikan työvuorolistoissa meillä näkyy koko nimi, ja tällöin mun nimi antaisi musta informaatiota ehkä enemmän kun haluaisin kaikille kertoa.
Toisaalta mä ajattelen, että muunsukupuolisuus ja myös mun historia ja tausta on osa mua, eikä sen takia olisi kovin vaarallista vaikka mun nykyiset etunimet jossain ilmi tulisikin. En mä välttämättä kokisi sitä erityisen raskaaksi, joku muu vois kyllä kokea, mutta outoa se vois välillä olla.
Jos osaisin sillain emotionaalisesti luopua mun etunimistä kokonaan, niin tekisin sen varmaan, mutta ehkä tää vaatii vielä aika paljon prosessointia. Kivoja toisia nimiähän voi silti huvin vuoksi miettiä, ja jos sieltä juuri se oikea tulee vastaan, niin eiköhän sillon vaan tiedä mitä pitää tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti