Ajattelin että kirjottaisin tänään vähän pukeutumisesta, koska tänään on ollut niin vaikea päivä sen suhteen, etten oo ollenkaan kokenut että pystyisin olla mun omassa kehossa. Omasta kehosta on vaan tosi vaikea päästä eroon, ja mä luulen että joskus vielä kirjoitan enemmänkin kehodysforiasta ja siitä mitä se mun kohdalla tarkottaa. Tänään kirjotan pukeutumisesta, johon myös kehodysforia tottakai vaikuttaa.
Kävin eilen kirpputorilla ja ostin ruudullisen paidan, koska se maksoi euron ja oli suuri ja mukava. Ei se näytä hyvältä mun päällä, mutta tänään totesin että se oli ihan pelastus.
Yleensä pidän binderiä aina kun poistun kotoa, ja monesti kotonakin. Yritän kyllä viettää illat ja yöt ilman sitä, ja toivoisin että voisin pitää edes yhden päivän viikossa jolloin en bindaisi, mutta oon onnistunut aika huonosti. Tänään oli binderitön päivä, ja mä vähän luulen, että tämä uusi paita on pelastus jos haluan tehdä niin joskus toistekin.
Mut kuitenkin yllätti se, että tänään kun lähdin ilman binderiä ulos, ihan vaan kauppaan, niin mun oli vaikea hengittää. Ei siksi että mikään olisi puristanut rintakehää fyysisesti, olihan binderikin poissa, mutta olo oli aika kamala. Mun on tosi vaikea olla ilman binderiä, ja välillä mun on vaikea olla vaikka se olisi mulla päälläkin.
Mulla on aina ollut jotenkin omanlainen pukeutumistyyli, nuorempana oon ollut tosi erikoinenkin. Oon käyttänyt myös aina jonkun verran mekkoja, mutta toisaalta oon ostanut vaatteita ns. miesten puolelta siitä lähtien kun oon itse alkanut ostamaan vaatteeni. Aiemmin pukeuduin tosi paljon kerroksittain, yritin varmaan piilottaa kaiken itsessäni.
Tuntuu, että nyt oon löytänyt jotain itsestäni, mun on helpompi kantaa itseni ja olla omissa vaatteissani, vaikka kehodysforian määrä onkin vaan lisääntynyt koko ajan kun oon tullut tietoisemmaksi asioista. Välillä ärsyttää edes miettiä että en voi ostaa tota vaatetta kun siinä on rintatasku ja se tuo esiin sen että mulla on tissit tai se että en löydä sopivasti lököttäviä housuja koska naiselliset muodot. Toisaalta koen että oon löytänyt jo vähän omaa tyyliäni, ja se on kivaa.
En mä oikein tiedä kuitenkaan miltä haluaisin näyttää. Tiedän mitä muutoksia kaipaisin omaan kehooni, ja on mulla vaatteita joista kovasti pidän, mutta monesti mietin että voisimpa mennä kauppaan ja ostaa juuri semmoiset kivat vaatteet kun haluaisin, tai jos nään jollain ihmisellä kaupungilla kivat vaatteet niin toivon että voi kun mäkin voisin käyttää tollasia ja näyttää noin hyvältä. Toisaalta ehkä kaikki ajattelee samalla tavalla, eri syistä vaan.
Tänään kietoudun tähän mun supermukavaan flanellipaitaan, ja huomenna piiloudun uuden ihanan mustan hupparini pehmoiseen kankaaseen. Tällä hetkellä vaatteet tarjoaa mulle piiloutumispaikan, mutta on ne silti myös keino ilmaista sitä kuka olen ja kuka haluaisin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti