Mulle on annettu aikanaan nimi, joka on hyvin tyttömäinen. Tai oikeestaan kaksi nimeä. Mun etunimet on tosi kauniita ja erikoisia, ne sopii hyvin yhteen ja pidän niistä. Mun ongelma mun nimien kanssa on vaan se, että kun esittäydyn nykyisellä etunimelläni, niin se "paljastaa" mut ihan heti, heittää ulos kaapista sillä sekunnilla kun sen sanon. (tosin tähän tekis mieli lisätä että niin tekee myös mun ääni, ulkoinen olemus ja kaikki mahdollinen mussa, mutta silti)
Nimi on kauhean tärkeä asia ja iso osa identiteettiä. Oon aina ollut kauhean kiinnostunut nimistä, ja jo lapsena saatoin kierrellä hautausmaata ja listata kivoja nimiä paperille. Musta on aina ollut kiva miettiä nimiyhdistelmiä ja tulevien lasten tai lemmikkien nimiä. Itselle nimen keksiminen on kuitenkin osottautunut tosi haastavaksi.
Aluksi lähdin pohtimaan sitä, haluaisinko vaihtaa kaikki nimeni. Toisina hetkinä kyllä, mutta yleensä en. Mun nimet on kuitenkin tosi kivat, ne on mun vanhempien antamat, eikä mua haittaisi nimenvaihdon jälkeenkään jos esim. mun perhe kutsuisi mua vanhalla nimellä. Tai ainaskin nyt tuntuu siltä. Oonkin miettinyt, että haluaisin luultavasti säilyttää vanhat etunimeni toisena ja kolmantena nimenä, ja ottaa ensimmäiseksi nimeksi uuden nimen. Mikä se uusi nimi sitten vaan olisi, niin on vielä ihan pohdinnan alla ja suuri kysymysmerkki.
Keksin kyllä tosi paljon kivoja nimiä, jopa suht sukupuolineutraaleita nimiä, mutta silti oikein mikään ei tunnu omalta. Toisaalta nimen käyttäminen ehkä tekis siitä oman, kun vaan osais päättää mitä alkaisi käyttämään.
On mulla kuitenkin jotakin toiveita uutta nimeä kohtaan, vaikka oonkin aika avoin sen suhteen mikä vois kuulostaa kivalta. Haluaisin että uusi nimi olisi totta kai siinä mielessä mahdollisimman neutraali, ettei se olisi yksiselitteisesti miehen eikä naisen nimi. Jos pitää valita, haluaisin kuitenkin mieluummin semmoisen nimen joka kuulostaa vähän pojan nimeltä, koska tytöksi mua oletetaan muutenkin koko ajan.
Toivoisin että mun uusi nimi olisi suht lyhyt (3-6 kirjainta), että se olisi suomalainen (tai hyvin suomalaiseen suuhun sopiva ja ettei siinä olisi vierasperäisiä kirjaimia) ja ylipäätään että se olisi kiva. Luontonimet kuulostaa mun mielestä monet kivoilta, esim. Ruska, Myrsky, Leimu, Kuura. Toisaalta monet niistä tökkää juuri sen merkityksen takia. En mä voi olla Kuura kun en mä tykkää talvesta, näin esimerkiksi.
Lyhyet nimet miellyttää kyllä, ja semmoiset ei-merkitykselliset. Ruu, Niila, Neve, Iivo, Nyyti, Mielo, Jiska... Mikään ei vaan oikein meinaa kolahtaa ja olla se just mun nimi. Sanoja ja nimiä vääntelemällä ja kokeilemalla vois löytyä joku hyvä. Silti tuntuu vähän vaikealta pohtia. Ja samalla kuitenkin on semmonen olo joka ikinen kerta kun tapaan uuden ihmisen, että oispa mulla joku muu nimi jolla esittäytyä. Joku joka kertois siitä kuka mä oon eikä siitä kuka mä en ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti