Sen jälkeen kun uusi nimi virallisesti astui voimaan, on tuntunut siltä että haluaisin käyttää sitä mielellään vaan joka paikassa ja kaikkialla. Oon itsekin yllättynyt siitä, miten musta tuntuu että mun oikea nimi on Leimu ja että mua tulisi kutsua vain sillä nimellä. On tavallaan loukkaavaa jos joku käyttää vanhaa nimeä vaikka tietää uuden, joskin samalla kyllä ymmärrän ettei se ole ihan niin yksinkertaista läheisille ihmisille. Ehkä se on tottumiskysymys, ja mä yritän antaa kyllä aikaa kaikille ympärilläni oleville ihmisille. Välillä se vaan tuntuu vaikealta.
Päätin kuitenkin, että virallinen nimenmuutos on riittävä syy kirjoittaa Facebook-julkaisu ja kertoa ihmisille sekä mun uudesta nimestä että sukupuoli-identiteetistäkin. Niinpä kirjoitin tällaisen päivityksen ja linkitin tämän bloginkin. Hetken täällä oli tosi monta lukijaa, mikä oli aika hauskaa, kun yleensä iloitsen siitä jos viis ihmistä on vieraillut sivulla.
Vähän alkoi jännittämään että miten ihmiset reagoi, kun aikani olin lueskellut edes takaisin kirjoittamaani päivitystä ja vihdoin päättänyt julkaista sen. Mutta mun pelot olikin ihan turhia, ja päivitys keräsi toinen toistaan ihanampia ja kannustavampia kommentteja sekä viestejä. Voi että kun mun elämässä on ihania ihmisiä! Oon koonnut alle kollaasin osasta niistä kommenteista jotka sain, ihan vaan siksi että jos tätä joskus sattuu vaikka lukemaan joku sukupuoltaan pohtiva tyyppi tai joku joka pelkää ihmisten reaktioita, niin tässä on joku todiste maailman ja ihmisten hyvyydestä myös. En mä sano että transihmiset ja muunsukupuoliset pelkäisi turhaan, ei todellakaan, mutta on ihanaa huomata että monelle ihmiselle tällaset asiat ei ole mitenkään ihmeellisiä ja että ne on tosi okei.
Kyllä mä mietin mitä ne loput ihmiset ajattelee jotka ei tykänneet mun kirjoituksesta tai kommentoineet siihen mitään. Mitä ajattelee ne ihmiset jotka on mulle tärkeitä vaikka meillä onkin hyvin erilainen maailmankatsomus. Yritän kuitenkin keskittyä kaikkeen tähän positiiviseen ja ihanaan. Nää kommentit kantaa mua tosi pitkälle.
Nyt kun mun kaikki lähes kolmesataa Facebook-kaveria tietää tästä, niin ei mulla ole enää kamalasti pelättävää. Työpaikalla pitäisi kuitenkin osata ottaa asia puheeksi, ja se tuntuu aika vaikealta ajatukselta, joskin erittäin tarpeelliselta ja siltä että se pitää tehdä pian. Reaktiot pelottaa sielläkin, työpaikalla olevat ihmiset on kuitenkin niitä joiden kanssa arkena vietän suurimman osan päivistäni. Lisäksi mun pitäisi aloittaa korttienpäivitysrumba, mutta sitä ennen pitäisi käydä passikuvassa ja hommata uusi passi jotta mulla olisi uudella nimellä oleva henkilöllisyystodistus jotta mä saisin mistään kortin jossa olisi mun uusi nimi. Tuntuu että siinä on kamalasti tekemistä, mutta toisaalta se on ihan kivaa (jos rahanmenoa ei lasketa), koska joka kerta kun näen mun uuden nimen jossakin, niin tulen valtavan iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti