Ensimmäinen poliaika

Siinä se nyt on, ihan ensimmäinen aika transpolille. Tuntuu aika hurjalta, mutta enimmäkseen oon vaan tosi innoissani. Ehkä sitten lähempänä alkaa jännittämään enemmän. 

Mun aika on tammikuussa, eli lähetteen saamisesta katsottuna noin kolmen kuukauden päästä. En ollut varautunut, että ensimmäistä aikaa tulee vielä moneen kuukauteen, tai siis oletin, että ensimmäinen aika olisi joskus puolen vuoden päästä, enkä ollenkaan osannut odottaa että tieto siitä tulisi jo postissa. Tämä oli siis ehdottomasti iloinen yllätys!

Tulin perjantai-iltana kotiin iltavuorosta tosi väsyneenä, ja ihmettelin miksi mulle on HUSista postia, enhän mä kuulu siihen sairaanhoitopiiriin. Joskus jotain perinnöllisyyshommia on siellä selvitelty, ja mä ihmettelin, että eikö niiden nyt pitänyt olla jo ohitse. Ei todellakaan raksuttanut että posti olisi transpolilta jo nyt, vaikka mun puoliso tajusi kyllä heti mistä kirje oli peräisin. 

Mutta sieltähän se oli, olin valtavan innoissani kun avasin kuoren, ja siinä oli mustaa valkoisella; se ihan ensimmäinen aika. On koko viikonlopun ollut sellainen hauska olo, että nyt se on totta. 

Kuori piti sisällään paitsi tuon itse ajan, myös ohjeita miten sairaalalle pääsee ja missä se sijaitsee, sekä nipun täyteltäviä lomakkeita, joissa selviteltiin esim. terveydentilaa, masentuneisuutta ja alkoholin liikakäyttöä. 

Ajattelin, että täyttelen nuo paperit vasta hieman ennen käyntiä, sillä jotkut asiat saattaa kuitenkin esim. omaan mielialaan liittyen muuttua ennen sitä. Toisaalta pohdin koko ajan nimenmuutosjuttuja, ja olisihan se mahtavaa jos saisin nimenkin virallisesti muutettua mahdollisimman pian. Sen takia virallisten papereiden täyttäminen tuntuu nyt jotenkin vaikealta, jos ne sitten onkin jo kahden kuukauden päästä vanhentunutta tietoa. 

Joka tapauksessa tuntuu, että ensimmäisen ajan saaminen on tosi iso juttu, siitä tulee itselle sellainen olo että asiat etenee ja on jotakin mitä odottaa.