Mulla oli monta asiaa joista halusin kirjoittaa, mutta ei kuitenkaan mitään kamalan suurta ja ihmeellistä, joten päätin että kirjottelen kaikenlaista tähän yhteen ja samaan postaukseen, kuulumisia siis. Monet asiat kuitenkin liittyy toisiinsa, ja toisaalta on kiva vaan kertoa mitä elämässä on meneillään juuri nyt, liittyi ne sitten tähän prosessiin tai ei.
Viime päivinä oon suuresti iloinnut oman nimeni näkemisestä virallisissa yhteyksissä. Eilen tuli postissa esimerkiksi uusi Kela-kortti, ja jotenkin se tuntui kauhean tärkeältä. Nautin uuden nimeni näkemisestä tosi paljon, sillon tulee sellainen olo että se on totta.
Oon tällä hetkellä sairaslomalla selkäkipujen takia, ja kävin eilen hakemassa apteekista panadolia. Iloitsin suunnattomasti siitäkin että lääkepurkin kyljessä luki mun uusi nimi. Elämän pieniä iloja!
Meillä on työpaikalla tulossa itsenäisyyspäiväjuhla, minkä lisäksi näin joulun alla on esim. pikkujoulut. Ajattelin, että ois kivaa näyttää siellä siistiltä ja juhlavaltakin, mutta toisaalta en halua tehdä kompromisseja kamalasti sen kanssa miltä musta tuntuu. Juhlat on muutenkin vähän epämukavia tilanteita mun mielestä, ja juhlapukeutuminen ei oo koskaan ollut mikään mun vahva laji. Ajattelin, että no mä käyn kaupassa ja ostan jonkun tumman kauluspaidan. Haaveilin myös rusetista tai kravatista sen kanssa.
Tehtävä ei kuitenkaan osottautunut ihan niin helpoksi, koska kaikki sellaiset perus kauluspaidat jollaisen olisin halunnut, tuntui jotenkin vääränlaiselta. Kierreltiin sunnuntaina kauppakeskusta, ja mun usko alkoi jo loppumaan. Aina oli liian pitkät hihat, liian tiukka jostakin kohtaa ja liian löysä toisesta, muuten vaan kummallisen muotoinen... Sillon meinasi ahdistus keittää pahasti yli ja kehodysforia ottaa vallan, tai ehkä ottikin. Lähdin tyhjin käsin kotiin.
Eilen uskalsin kuitenkin yrittää uudestaan, ja löysin ihan mun värisen paidan. Ilman suurempia odotuksia kävin sovittamassa sitä, ja se olikin aika hyvä. Uskalsin jopa pistää rusetin kaulaan, ja tykkäsin lopputuloksesta ihan tosi paljon. Mun on vaikea elää kehossani, enkä mä näytä siltä miltä haluaisin tai miltä koen että mun pitäisi näyttää, mutta ehkä tämän kehon luomissa rajoissa pääsin nyt aika hyvään lopputulokseen kuitenkin. Allaoleva kuva ei ehkä ole kovin edustava, mutta siinä näkyy uusi rusetti ja paita ja onnellisuushymy mun kasvoilla.
Olin ehkä tähän asti ajatellut etten julkaise itsestäni naamakuvia täällä, mutta sen jälkeen kun jaoin tämän blogin julkisesti Facebookkiin ja linkitin mun omilla kasvoilla olevan Instagram-tilin tuonne sivupalkkiin, niin antaapa nyt mennä.
Eilen kävin myös Setan nuortenillassa, käyn siellä yleensä aina välillä silloin kun työvuorot antaa myöten. Etenkin viime aikoina on tuntunut tosi tärkeältä se että on ollut joku paikka jossa voi huoletta käyttää uutta nimeä ilman että kukaan ajattelee että oon kummallinen, ja jossa muutenkin saa ihan vaan olla. Alla on kuva taideteoksesta joka me saatiin aikaan eilen.
Tänään mulla oli aika poliisiasemalle. Nimenmuutoksen jälkeen tarvitsin totta kai uuden passin, ja eilen sain käytyä passikuvassa ja varattua ajan. Nimeä muuttaessa ja uutta passia hakiessa täytyy itse aina käydä paikan päällä, vaikka muutoinhan passihakemuksen voi nykyään tehdä kokonaan netissä, siis jos mitkään tiedot ei ole muuttuneet. Mäkin tein hakemuksen netissä, koska se oli pari euroa halvempi niin, mutta piti silti käydä tekemässä uusi allekirjoitus poliisiasemalla ja sormenjäljetkin sain antaa uudelleen. Tuntui kauhean kivalta kun virkailija kutsui mut tiskille uudella nimellä.
Olin poliisilaitokselta ulkona jo siihen aikaan kun mun ajan olisi pitänyt vasta olla, eli hyvin nopeaa ja sujuvaa toimintaa. Passin pitäisi olla noin viikon sisällä noudettavissa tuosta meidän lähiärrältä, ja sen jälkeen mä voin vihdoin päivittää myös kaikki muut korttini. Ainaskin kirjastokortti, opiskelijakortti, kauppojen etukortit ja pankkikortit pitää päivittää. Ajokorttia mulla ei ole, eikä muutakaan henkilökorttia, ja Kela-kortti tosiaan tuli postissa ihan automaattisesti.
Tänään mun urakkana on tehdä kouluhommia eteenpäin. Tämä syksy on ollut aika raskas, ja oon pahasti jäljessä kouluhommissani, mutta viikonloppuna onneksi sain ne jo jonkinlaiseen järjestykseen, joten onneksi nyt edes tiedän mistä aion jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti