Kiinnostuksenkohteita

Ehkä joku muukin on mun lisäksi joskus stressannut siitä, onko tarpeeksi jotakin. Viime aikoina mä olen pohtinut paljon sitä olenko tarpeeksi muunsukupuolinen, tarpeeksi trans, olenko tarpeeksi saamaan diagnoosin ja sitä kautta tarpeeksi minä saamaan hoitoa jota tarvitsen. Ehkä vähän järjetön ajatusketju nyt kun miettii, koska miten ihmeessä mä nyt en olisi tarpeeksi minä mukamas? Sitä mäkin oon joskus miettinyt. 

Mä en ajattele, että esimerkiksi tavaroilla, väreillä, tunteilla, harrastuksilla, nimillä tai kiinnostuksenkohteilla olisi varsinaisesti sukupuolta. Usein tässä maailmassa kuitenkin asioita määritellään tosi vahvasti sukupuolen kautta jo ihan meidän lapsuudesta lähtien. On sopivaa että tyttö on rauhallinen ja tunteellinen, poika ei saisi itkeä mutta riehuminen on pojalle ihan ok. On ihan okei että tyttö tahtoo olla ballerina tai sairaanhoitaja ja leikkiä nukeilla tai pukeutua prinsessaksi, kun taas ritarileikit, sota, autot ja haaveet vaikkapa palomiehen tai poliisin urasta mielletään pojille sopiviksi jutuiksi. Sininen ja vihreä ovat helposti poikavärejä kun taas punainen ja violetti tyttöjen. Oikeastihan tällaisessa lajittelussa ei ole mitään järkeä. 

Osaan totta kai ajatella, että mä voin tykätä mistä vaan asiasta tai väristä tai haluta harrastaa mitä vaan. Voin käyttää järkeäni ja tulla siihen lopputulokseen, että se mistä mä pidän tai mikä mua kiinnostaa ei määritä sitä mitä sukupuolta mä edustan. Mikään sellainen asia ei tee musta yhtään enempää tai vähempää minua. Mä nyt vain olen kokonaisuus, ihminen, joka koostuu tosi monesta eri asiasta, ja niin kiinnostuksen kohteet, harrastukset kuin sukupuolikin on vain yksiä niistä. 

Silti mäkin sorrun tosi usein siihen että mietin asioita feminiinisyyden ja maskuliinisuuden kautta ihan ilman mitään tarvetta koko jaottelulle. Mietin kannattaako mun transpolilla sanoa sitä tai tätä jos se jotenkin heikentää mun kokemuksen uskottavuutta. Syyllistyn myös jonkinlaiseen omien kiinnostuksenkohteideni lokerointiin, ja se on välillä aika ahdistavaa. 

Mä oon lapsena harrastanut enimmäkseen tanssimista ja pianonsoittoa. Oon leikkinyt tosi paljon nukeilla. Ei se tee musta tyttöä. Toisaalta mä oon myös harrastanut laskettelua, leikkinyt dinosauruksilla ja mun lempiväri on jo pienenä ollut vihreä. Eikä se tee musta poikaa. Ei se mistä mä olen kiinnostunut ole ikinä tehnyt musta minkään sukupuolen edustajaa. 

Tällä hetkellä mua kiinnostaa esimerkiksi jääkiekko, viherkasvit, ukulelen soittaminen ja käsityöt. Haaveilen tanssimisesta. Hankin juuri uuden hamsterin. Mun lempiväri on edelleen vihreä. Ostan vaatteeni miesten puolelta. Mun passissa on sukupuolimerkintä F. Mikään näistä seikoista ei tee musta miestä, naista eikä muunsukupuolista. Sen sijaan tähän listaan kai voisi lisätä, että "lisäksi mä olen muunsukupuolinen." 

Mitä mä nyt ehkä yritän sanoa on se, että sukupuoli on ihan irrallinen asia siitä miltä me näytetään, miksikä meitä oletetaan tai mitä me tykätään tehdä. Jokainen meistä on vapaa kiinnostumaan ja haluamaan ihan mitä vaan ilman että jotain sellaista voidaan käyttää meidän sukupuolen olemassaoloa ja todellisuutta vastaan. Tai niin sen ainaskin pitäisi olla. 

Toisaalta suurin osa meistä on varmasti ainakin jossakin määrin sen vankeja mihin me ollaan totuttu, ja millaisten oletusten varjossa me ollaan koko elämämme eletty. Kyllä mä syyllistyn ainaskin itse siihen että mietin että ompas nyt onnekasta kun jääkiekko ensimmäistä kertaa mun elämässä on alkanut tuntumaan kivalta jutulta, kun se vahvistaa jotenkin mukavasti myös mun maskuliinista identiteettiä ja tekee siitä jotenkin mukamas aidomman. Tai sitten mä syyllistyn myös siihen, etten kerro ihan kenelle tahansa ääneen että tahtoisin tanssia balettia tai että mulla on vielä pari mekkoa kaapissa joita en ole säästänyt sillä ajatuksella ettenkö joskus vielä voisi niitä käyttää. 

Syyllistyn näköjään myös siihen, että tämäkin postaus on pohjustettu kokonaan maailman luomille oletuksille sukupuolesta ja siitä mistä mikäkin sukupuoli kiinnostuu tai minkä sukupuoli-identiteetin puolesta joku urheilulaji tai väri puhuu. Ei sitä kai voi välttää että on tämän maailman kasvatti.