Vaikea viikko

Tämä viikko on ollut vaikea. Mun on ollut jotenkin tosi vaikea olla itseni ja kehoni kanssa, on ollut vaikea lähteä mihinkään, mutta samalla on ollut vaikea olla kotona. Syöminen on ollut vaikeaa, nukkuminen on ollut vaikeaa ja päällimmäinen fiilis tältä viikolta on vaan sellainen kummallinen levottomuus, joka varmasti osaltaan johtuu nimenomaan huonosta syömisestä ja nukkumisesta. En oo osannut keskittyä mihinkään kovin kauaa, ja tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaan vaikka olen yrittänyt. Alla on kuva torstailta, se kuvaa jotenkin tosi hyvin tämän viikon fiilistä ylipäätään. 

Nyt jälkikäteen ajateltuna olen kuitenkin tehnyt asioita. Oon pakannut muutaman muuttolaatikon, hinnoitellut kirppistuotteita, lukenut tenttiin, kirjoittanut ajatuksiani ylös sekä itselleni että kirjeiden muotoon, oon käynyt ulkona ja saanut joka päivä syötyä jotakin. Silti on sellainen olo että olipa turha viikko. Oon myös ollut päivistä ihan sekaisin ja se on ollut vähän ahdistavaa. Nytkään ei tunnu yhtään maanantailta, ja huominen sekottaa taas kaikkea kun on pyhäpäivä keskellä viikkoa. 

Hienot sateenkaarisukat ostin Tigeristä, siellä oli kokonainen Pride-hylly. Oli Pride-lippuja, -kertakäyttöastioita, -pyyhekumeja, -piknikvilttejä(!!), -lahjakasseja, -paperipillejä jne. Sateenkaarihylly on aina jotenkin ilostusta herättävä asia. 

Oon käynyt myös Ikeassa pariin otteeseen, haaveilemassa lähinnä. Ja kirjoittamassa muistiin mitä kaikkea sieltä tarvitsen sitten muuttopäivänä kun suunnataan sitä kautta kohti uutta kotia ja pitkää muuttomatkaa. Ikea on mun mielestä jotenkin kauhean rauhoittava paikka, vaikka monien mielestä ehkä ei. Aikanaan kun opiskelin, niin kävin Ikeassa aina "lenkillä." Asuttiin kaukana kaikesta, mutta Ikea oli parin kilometrin päässä. Lähimpään ruokakauppaankin oli silloin yli neljä kilometriä, ja sekin ruokakauppa oli ABC:n yhteydessä oleva pieni marketti. Joka tapauksessa, arki-iltaisin Ikeassa ei ollut juuri ketään, ja oli rauhottavaa kävellä siellä hiljaisuudessa, kuvitella elämää huoneisiin, haaveilla, tutkia joka nurkka... Ikealla on muhun sama vaikutus edelleen. Varsinkin nyt on kiva haaveilla tulevasta kodista ja siitä mitä kaikkea sinne ostan. 

Lisäksi mä kävin kirkossa. En silloin kun siellä oli mitään ohjelmaa, kunhan istuin siellä puolituntisen torstaiaamuna yksikseni. Tai kyllä siellä joku harjoitteli uruilla ja joku siivosi kirkkoa, mutta sekin oli kaikki jotenkin rauhoittavaa. Urkumusiikki ei ole mitään mun suosikkia, mutta jotenkin sen dramaattisuus sopi tuohon hetkeen. Ja toisaalta siivojan arkinen touhuaminen kuulokkeet korvilla toi jotakin lohtua. Valo paistoi ikkunasta sisään, ja välillä mun silmänurkkaan pyrki kyynel, en oikein tiedä miksi. Oli jotenkin lohdullista istua yksin siellä suuressa kirkossa. 

Mulla on varmaan meneillään aika paljon kaikkea juuri nyt. On muutto, muutenkin muuttunut elämäntilanne, viimeisten kouluhommien kasaan saattaminen... Elämä muuttuu, ja se tuntuu oikealta, mutta ei se kai tarkoita sitä että se olisi kevyttä ja helppoa. Ei se näköjään ole. Lisäksi tätä viikkoa (tai siis viime viikkoa, en millään meinaa muistaa että on maanantai) on varjostanut kamala kehodysforia. Mua on vaan ahdistanut niin paljon olla minä. On ahdistanut mitkään vaatteet, on ahdistanut lähteä mihinkään, on ahdistanut jos istun kotona. Alla on äsken otettu kuva, se näyttää ne väsyneet kasvot jotka mulla kuluneen viikon jäljiltä on. Olen silti minä, mutta tosi väsynyt. 

Jotenkin silti ajattelen että nyt pitää jaksaa. Kun nyt jaksan, kun kaikki asiat on kohta hoidettu tältä keväältä niin koulun kuin muutonkin osalta, niin sitten mä saan vaan olla. Järjestellä omaa huonettani, tutustua uusiin kämppiksiini, tavata ystäviäni ja hengähtää.