2kk testoilla

Tänään on tasan kahdeksan viikkoa siitä, että kävin hormonipolilla ja aloitin testot. Tuntuu vähän epätodelliselta. Tavallaan muistan sen päivän niin hyvin, kaikki siihen liittyneet tunteet ja tapahtumat, että tuntuu kuin se olisi ollut eilinen. Tuntuu, että ihan vastahan mä aloitin testot, ja että mitenniin muka on mennyt jo kaksi kuukautta. 

Samalla geelin levittäminen on jokapäiväistä ja arkista. Oon jo tottunut siihen, että mun ääni on matalampi, joskaan en ollenkaan meinaa tiedostaa miten paljon matalampi se on oikeasti. Odotan edelleen innoissani muutoksia joka päivä, ja samalla sekin on muuttunut osaksi arkea. Ei ole enää niin kiire, koska niitä muutoksia on kuitenkin tullut jo jonkin verran ja oma olo on sitä myötä helpottanut myös. 

Tavallaan tuntuu niin hassulta. Näytän ja kuulostan itseltäni edelleen, mutta toisaalta tänään kyllä vähän hätkähdytti kun kuuntelin videota jossa puhun ajalta ennen testoja. Ääni on tuttu, mutta se ei ole mun ääni kuitenkaan. En enää kuulosta siltä. 

Suurin muutos testojen myötä onkin luonnollisesti ollut ääni. Tai se on näkyvin ja eniten mun omaa hyvinvointia kohentava tekijä, ja äänen madaltumista on ollut ihana seurata. Nautin puhumisesta niin paljon enemmän nykyään! Ääni kyllä väsyy nopeammin ja laulaminen on haastavaa. 

Lisäksi toinen melko näkyvä ja helposti havaittava muutos on karvan kasvaminen. Mun viikset on tuuhentuneet ja tummentuneet huomattavasti, partakin luultavasti jonkin verran, mutta sitä oli sen verran paljon jo etukäteen että en ole ihan hirveästi havainnut muutoksia. Käsissä kasvaa enemmän ja tuuheammin karvaa, ja ne on levittäytyneet myös käsivarren sisäsyrjälle ja kohti kämmenselkää. Reisissä ja polvissa kasvaa uutta karvaa, säärissä entistä enemmän ja tuuheammin. Oon myös huomannut, että vatsassa ja rintakehässä on tapahtunut muutosta karvamäärien osalta. Musta tulee varmaan aika karvainen. :D 

Suuri muutos tässä kuluneen kuukauden aikana on myös kuukautisten pois jääminen. Syyskuussa ne vielä tuli ajallaan, vähän ehkä helpompina kuin aikaisemmin, mutta nyt lokakuussa tiesin kyllä milloin niiden olisi pitänyt olla, maha oli kipeä, mutta muuta ei sitten varsinaisesti tapahtunutkaan. Miten ihanaa! Tätä oon oottanut niin paljon, ja tämä helpottaa elämää ihan hirveästi. Toivotaan ettei tässä asiassa tule takapakkia ainaskaan. En oikein tiedä miten nämä jutut toimii. 

Oon myös huomannut, että mun lihakset kramppaa herkemmin, luultavasti siksi että ne kasvaa nyt kovaa vauhtia. Oon tuntenut kramppeja etenkin pohkeissa, ja lisäksi käsien, hartioiden ja rintakehän lihakset on ihan kummallisesti jumissa vaikken olisi tehnyt mitään ihmeellistä. Tähän liittyen, ja varmaan kaikkiin muutoksiin liittyen, mulla on myös ihan hirveä nälkä koko ajan. Aikaisemmin mulle on ollut oikeastaan ihan sama oonko syönyt vai en, mutta nyt on parin tunnin välein nälkä ja oon alkanut jopa nälkäkiukkuilemaan, mikä on kyllä ihan uusi ilmiö mun elämässä. Tuntuu oudolta. Pitää opetella syömään säännöllisesti. 

Mieliala on tuntunut tosi tasaiselta. Se johtuu varmasti pitkälti siitä, että itsellä on niin paljon parempi olla omassa kehossa, tuntuu helpommalta lähteä pois kotoa ja tavata ihmisiä. Omaa tilaa kaipaan jotenkin enemmän kun tuntuu että on niin paljon ajateltavaa. Oon kyllä aina nauttinut yksinäisyydestä, ja luulen, että kun itsellä on rauhallisempi olo, niin siihen omaan aikaankin osaa rauhoittua eri tavalla ja siksi siitäkin nauttii enemmän. 

Kaiken kaikkiaan hyviä muutoksia siis. Oon niin onnellinen että saan elää just mun elämää just nyt ja käydä läpi nämä kaikki asiat!