Oltiin eilen Samuelin kanssa katsomassa Jamie MacDonaldista kertovan dokumentin Manning Up ensi-iltaa ja siinä samassa myös Jamien stand up -esitystä. Olin oottanut tuota iltaa tosi paljon, monestakin syystä. Yksi syy on se, että pidän Jamiesta ja hänen stand upistaan valtavasti. Ennen oman prosessini alkamista näin Jamien Nelosen Stand Up! -ohjelmassa telkkarissa ihan sattumalta. Meillä sattui olemaan tv päällä, ja olin jo ehkä oppinut, että suurin osa stand upista on ylipäätään sellaista joka helposti perustuu stereotypioihin ja loukkaa mua. Pelkäsin aina vähän mitä tuleman pitää.
Mutta sitten tuli Jamie. Mua nauratti, ihan vaan siksi että hän on työssään niin hyvä, mutta myös itketti, koska tuli sellainen olo että tuo ihminen puhuu jostain mitä mä ymmärrän. Tuo ihminen saa mut nauramaan aidosti loukkaamatta mua. Silloin oli ihan äärimmäisen tärkeää saada tuollainen kokemus ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Tuon ohjelman näkemisen jälkeen mä oon vähän toivonutkin että pääsisin näkemään Jamien esityksen livenä, mutta en oo koskaan kuitenkaan tullut menneeksi.
Joten kun huomasin, että tuo dokumentti on tulossa, halusin ehdottomasti nähdä sen. Samuel oli ihana, ja vei mut synttärilahjaksi tuonne ensi-iltaan. Odotin sitä tosi paljon tietysti ihan jo siksi, että on aina kivaa lähteä yhdessä treffeille, ja myös siksi, että tiesin meneväni paikkaan jossa mun ei tarvitsisi pelätä loukatuksi tulemista tai syrjivää puhetta. On välillä ihan äärimmäisen tärkeää saada kokemuksia ja hetkiä, jolloin ei koko ajan tarvitse pelätä eikä myöskään arvioida, onko kuullut asiat loukkaavia vai oikeasti hauskoja, vaan voi heittäytyä siihen hauskuuteen aika täysillä.
En oikein tiedä miten tästä osaisin kirjoittaa, mutta usein kivoiksikin tarkoitetut jutut aiheuttaa mulle lisää vähemmistöstressiä. Jopa silloin kun mulla oikeasti on hauskaa. Nyt kerrankin sain olla vapaa siitä tunteesta, kerrankin joku viihde oli mulle samaistuttavaa ja siksi ihan eri tavalla hauskaa. Vaikka mulla oikeasti on kivaa usein muutenkin, niin tuollainen tilanne vaan yltää ihan eri tasolle, koska se on jotenkin sitä omaa kulttuuria, se on jotain sellaista mitä ymmärtääkseen ei tarvitse ponnistella ja se ihan oikeasti naurattaa ja samaan aikaan koskettaa.
Mikäli kiinnostaa, niin tuon Manning Up -dokumentin voi katsoa myös Yle Areenasta. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti