Oikeastaan eilen tuli täyteen kuusi viikkoa testoilla, ja sehän tarkoittaa siis puoltatoista kuukautta! Sain myös eilen uudet silmälasit, ja siksi otin itsestäni muutaman uuden kuvan. Ajattelin, että ne sopisi hyvin kuvitukseksi tähän postaukseen. Uudet silmälasit on kyllä ihanat, jotenkin tosi minua.
Tuntuu aika uskomattomalta, että oikeasti oon ollut testoilla puolitoista kuukautta. Tai no, taas kerran tuntuu siltä, että miten muka jo niin kauan ja samalla kuitenkin siltä että niinkö vähän aikaa vasta. Odotan muutoksia edelleen ihan hirveästi, mutta samalla tietysti geelin levittelystä ja ylipäätään koko ajan muuttuvasta kehosta on tullut osa arkea.
Mitään suurempia muutoksia ei nyt edelleenkään ole, ja hitaastihan ne tuleekin. Tuntuu, että karvaa kasvaa esimerkiksi käsivarsissa enemmän kuin aiemmin, samoin jaloissa. Viiksikarvat tuuhenee ja pitenee, ääni madaltuu pikkuhiljaa. Eron alkaa jo huomaamaan. Oma keho tuntuu tavallaan erilaiselta, mutta ei nyt mitään mullistavia muutoksia ole tässä ajassa vielä ehtinyt tapahtumaan.
Suuri ero on myös mielialoissa. Tuntuu, että jollakin tavalla olen paljon tasaisempi nykyään kuin aiemmin. Osittain varmaan jo ihan siksi, että on vaan niin paljon parempi olo. Se tuntuu kivalta, sellainen tasaisuus. Se on mulle ihan uutta.
Olen oikeasti aika onnellinen. Totta kai elämässä on niitä varjopuoliakin ja synkkyyksiä, mutta suurin osa niistä ei enää liity prosessiin vaan ihan muihin elämän osa-alueisiin. Usein nykyään havahdun yhtäkkiä ajattelemaan, että onneksi saan olla minä, en enää haluaisi olla kukaan muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti