Olin miettinyt mun toisen nimen vaihtamista jo ainakin vuoden, ja vihdoin ehkä reilu kuukausi sitten päätin laittaa nimenmuutoshakemuksen matkaan. Parisen viikkoa sitten sain päätöksen siitä, että mun uusi toinen nimi on mennyt läpi ja mulla on uusi nimi!
Mun nimi on nyt Leimu Joonatan.
Kun ensimmäisen kerran parisen vuotta sitten vaihdoin mun nimeä, olisin halunnut Joonatanin mun toiseksi nimeksi. Päättelin kuitenkin silloin, ettei se menisi maistraatissa läpi, sitä kun ei Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan oltu annettu yhdellekään ihmiselle Suomessa jolla on parillinen hetu. Annoin asian olla, ja pidin mun aiemmastakin toisesta nimestä tosi paljon. Pitkään mietinkin haluaisinko jättää itselleni kolme nimeä, mutta mä oon jotenkin aina halunnut etunimiä vain kaksi, ja kun tätä nyt tässä oon varmaan vuoden päivät pyöritellyt, niin tämä tuntui vaan oikeimmalta näin.
Ja onhan toi nimi nyt vaan niin hieno ja niin mua! Alun perin oli suunnitelmana muuttaa nimi sitten samoihin aikoihin hetun kanssa (eli vajaan vuoden kuluttua), mutta en vaan jaksanut enää odottaa ja ajattelin, että on se sen arvoista, vaikka pitää sitten passikin uusia useampaan kertaan.
Tällä kertaa tein nimihakemuksen netissä. Siihen ei voinut laittaa liitteitä, mutta kirjoitin mukaan kuitenkin selityksen transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta. Se ilmeisesti riitti perusteeksi, koska muutamaa viikkoa myöhemmin postissa tuli kirje nimen hyväksymisestä. Kela-kortit tuli postissa muutama päivä sitten.
Nimi on ihan valtava asia, ja iloitsen edelleen siitä tosi usein että saan olla Leimu. Nyt mun nimi tuntuu jotenkin kokonaisemmalta ja vielä oikeammalta, vaikka vanhakin nimi oli oikein hyvä ja olisin oikein hyvin voinut senkin kanssa elää. Oon kuitenkin sitä mieltä, että jos nimi ei tunnu omalta tai jos sen vaihtaminen tuntuu hyvältä idealta, niin se kannattaa kyllä tehdä. Nimi on jotenkin ainaskin mulle niin oma asia ja niin mun, että haluan että se myös kuvastaa sitten mua. Nimenvaihto on kuitenkin helppoa (eikä edes hirveän kallista, maksaa nykyään 45€ vaikka mäkin olin vaihtanut nimeä jo kerran aiemmin), ja nyt kun vaihdoin vaan toisen nimen, niin mitään sosiaalista nimenopettelua ei edes ole edessäpäin. Haastavimmaksi nimittäin etunimen vaihtamisessa koin sen, että muut ihmiset oppi käyttämään sitä.
Moi,
VastaaPoistaOlen itseki transmies ja myös minun toinen nimeni on nykyään Joonatan. Hauska sattuma! Mistä tämä nimi sinulla tuli mieleen jos saan kysyä?
Saanko kysyä oletko joskus opiskellut Tampereen yliopistossa? Näytät nimittäin yhdeltä ihmiseltä jonka tunsin joitakin vuosia sitten opiskelukuvioiden kautta. (En nyt tässä yhteydessä halua mainita nimeä, jolla ehkä tunsin sinut, koska tuskin haluat sitä julkisesti nähdä.)
Meillä oli tapana käydä välillä yhdessä syömässä ja haukkua silloista vegaanitarjontaa, joka oli aina samoja kasvispyöryköitä. (Nykyisin on parempi tilanne!) Kuulostaako yhtään tutulta? Jos et ole sama henkilö, pahoittelen, mutta oli kuitenkin pakko kysyä kun niin samannäköinen ja oloinen olet! Vaikka toki paljon miehekkäämpi nykyisin, kadehdin partaasi. Ja vaikka olisitkin sama henkilö, en ihmettele jos et minua muista, emme olleet kovin tiiviisti tekemisissä. :)
Hei, hauska nimiyhteensattuma! :) Joonatan on sellainen nimi jota aina pohdin että voisin antaa mun omalle lapselle, mutta se tuntui tosiaan niin omalta että päädyin sitten ottamaan sen itse. Ei sillä oikeestaan ole sen kummempaa tarinaa, tykkään siitä että se on suomalainen ja että mun toinen nimi on vähän pidempi.
PoistaEn kyllä ole tuo sun ajattelema henkilö, en oo nimittäin koskaan asunut Tampereella tai opiskellut yliopistossa.