Muutoksia suunnitelmiin

Mä matkustin eilen pääkaupunkiseudulle, koska tänään olisi ollut mun ensimmäinen aika transpolilla. Eilen kuitenkin alle kahta tuntia ennen junalle lähtöä tuli puhelu, mistäpä muualtakaan kuin sieltä polilta, että mun aika on peruttu. Mulle tuli ihan epätodellinen olo, olin niin pettynyt. Kyllä mä sillain järjellä ymmärsin että sairastapauksille ei voi mitään, enkä mä nyt vaan millään pysty muuttamaan tätä asiaa, mutta en vaan voinut estää sitä valtavaa pettymyksen tunnetta mikä mulle tuli. Uudesta ajasta ei ole vielä tietoa. 

Päätin kuitenkin lähteä reissuun kun olin ostanut junaliput ja anonut vapaata töistä loppuviikon. Ja oli ja on mulla onneksi muitakin suunnitelmia tälle viikolle, joten ei tää nyt mikään turha reissu ollut. Vaan silti harmitti ja edelleen harmittaa aika paljon, enkä osaa olla ajattelematta että se eka käynti vois olla jo ohi sen sijaan että nyt se on taas edessä joskus määrittelemättömänä aikana. 

Tälle päivälle mä olin sopinut käynnin Transtukipisteelle, joten onneksi oli kuitenkin jotain odotettavaa. Oon aiemmin ollut Transtukipisteelle yhteydessä sähköpostitse, ja nyt oli tosi kiva päästä juttelemaan ihan kasvokkain kaikista näistä asioista. Ylipäätäänkin musta on aivan mahtavaa että tollanen paikka on olemassa. Oli myös ihanaa pystyä juttelemaan jonkun kanssa kaikkiin prosessiin ja omaan identiteettiin liittyvistä asioista, minkä lisäksi mulle tosi tärkeä kokemus oli se että tiesin että nyt oon täysin turvallisessa tilassa jossa mua ei kutsu kukaan väärällä nimellä ja jossa on mulle sopivia vessoja. Ilmapiiri oli tosi kiva jotenkin siellä ja jäi hyvä mieli. Käyn uudestaankin aivan varmasti! Harmi kun mun kotikaupungissa ei ole mitään vastaavaa. 

Lisäksi mä bongasin sieltä Transtukipisteen seinältä binderinmyynti-ilmoituksen ja kun se binderi oli juuri sen merkkinen jota olin halunnut kokeilla ja sen kokoinenkin jonka olin katsonut itselleni mittojen mukaan sopivaksi kooksi, niin päätin että minähän otan yhteyttä. Äskön kävin tekemässä kaupat binderistä ja heti kotiin päästyäni ahtauduin siihen, tää on hyvä! Alla peukutuskuva uudelle binderille (uusi binderi päällä, hyvin toimii siis). 

Eli ei tämä nyt ihan turha reissu sitten ollut kuitenkaan, enkä mä nyt niin siis ajatellutkaan. Tärkeää on nytkin ollut se, että oon saanut olla vaan stressaamatta töitä tai muita, että oon saanut viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja toki tuo tämänpäiväinen käynti ja uusi binderi on isoja juttuja myös. Toivon että uusi poliaika olisi mahdollisimman pian, mutta toisaalta mietityttää että jos se yhtäkkiä tuleekin johonkin parin viikon päähän, niin miten mä saan taas töistä vapaata ja pääsen lähtemään tänne.